THE EARLIEST MEMORIES OF DENTAL CARE

 Pelko

 

"Withdraw your hand far from me: and let not your dread make me afraid." (Job 13:21) 

 

Neuvolahammashoito

 

Eletään presidentti Paasikiven aikaa. Kiipeämme äidin kanssa  Oriveden Paltanmäkeä kirkonkylän neuvolaan. Hammaslääkäri tai terveydenhoitaja unohtuu alitajuntaan, mutta pieni vaalean punainen porarasia jää muistuttamaan käynnistä. Maitohampaani lahosivat varhain pipareiden syönnin myötä. Muistan, kuinka alle kouluikäisenä esittelin ylpeänä veljilleni irronnutta imelältä haisevaa maitoposkihammastani.

Holman kansakoulun alaluokkalaiset vuonna 1960

Kouluhammaslääkäri

 

Tulilahden kaksoissurma kuohuttaa aikuisten mieliä. Ensimmäinen merkintä korjaavan hammashoidon tiedoistani löytyy vuodelta 1959. Olen Pirkan päivänä aloittanut Oriveden Holman kylän kansakoulun. Kolmantena koulupäivänä istumme yläluokan puolella, jossa tuimakatseinen mies valkoisessa pitkässä takissaan tarkastaa hampaamme. Ilmapiiri on jännittynyt ja vatsan pohjaa kalvaa pelko, kuka joutuu tuntemattomaan hammashoitolaan.

Suuni tilanne on tyypillinen tuon ajan seitsemänvuotiaalla; neljästä ensimmäisestä pysyvästä poskihampaasta kolme on reikiintynyt purupinnalta. Maitohampaat ovat lahonneet ja ne poistetaan tarvittaessa. Imusolmukkeet leuan alla ovat turvonneet niiden takia. (42) Näin tilannetta lienee arvioinut nelikymppinen hammaslääkärini, joka palveli sodan aikana komppanian pällikkönä ja valmistui vuonna 1953 hammaslääketieteen lisensiaatiksi Helsingissä. "Kaviteetit nopeasti puhtaaksi, eristys ja amalgaami päälle."

Tiistaina 8. päivä syyskuuta 1959

Meidät ekaluokkalaiset, yhdessä muiden hoitoa tarvitsevien kanssa, kyyditään kirkonkylän vastaanotolle - sen ajan pehmeää kouluun laskeutumista. Poran surina kantautuu korviimme. Pelon kangistamana odotan vuoroani.

(zoomaa)

Oudot hajut ja tuoksut vain pahentavat oloa. Lopulta istuudun oudon ja steriilin näköiseen tuoliin. Suuret karvaiset kädet tunkeutuvat suuhuni, ja narupora jurnuttaa kammottavasti. Ajoittainen kipu vihlaisee ilkeästi ja palaneen luun käry noustee sieraimiin. Välillä kurkotan käskystä huuhtelemaan suuta vedellä. Sama uudelleen. Toimitus tuntuu kestävän ikuisuuden. Kaikki kolme reikää paikataan samassa istunnossa - ilman puudutusta. Kokemus ylittää vilkkaan pojan kestokyvyn. Tunteet kuoleentuvat ja jäljelle jää kammo. Seuraavana vuonna sain sairaanhoitaja äidiltäni jonkun rauhoittavan pillerin esilääkitykseksi.

Hammashoidosta muodostui alituinen painajainen, johon herättiin kerran vuodessa. Reikiintyminen tuntui kohtalonomaiselta taudilta, jota ei voinut välttää. Tiedosti kuitenkin jo alaluokilla makeisten yhteyden tapahtumaan, mutta sokerin käyttötiheyden merkityksestä ei hammaslääkärini puhunut eikä muutkaan myöhemmin, vaikka jo 1950-luvun alkupuolella oli julkaistu vakuuttava ruotsalainen tutkimus asiasta.

Olin taas kerran tullut hammaslääkäristä, kun naapurin poika hyvä hyvyyttään tarjosi Fazerin sekalaisia. Vihaisena huitaisin koko pussin maahan. Neljän pysyvänhampaan paikkaus ja yhden maitoposkihampaan juuren poisto ilman puudutusta eräänä helmikuisena torstaina 1961 saattoi kuukautta aiemmin sattuneen lentoturman rinnalla tuntua pieneltä murheelta, mutta minulle se oli hammashoitohistoriani pahin haveri. Koivulahden lento-onnettomuus

Samoihin aikoihin muuan 37-vuotias  sisar hento, valkoinen purkaa omia murheitaan sisarelleen: "Pitäisi keritä jossakin välissä laittamaan ne hampaatkin, kun ei uskalla enää nauraa suurempaan ääneen, kun ei ole enää kuin muutama haamu yläleuassa. Jos nyt ehtisi ennen kesää ne saamaan, että voisi sitten paremmin taas esiintyä esteettisenä."

Yksityishammaslääkäri

Kouluhammashoito loppui yhteiskouluun siirtymisen myötä. Olimme muuttaneet vuonna 1963 maaseudun rauhasta tehdaspaikkakunnalle ja aloittelin keskikoulun ensimmäistä luokkaa. Etsimme Jake-veljeni kanssa jalkapatikassa hammaslääkäriä. Kiipesin Harjukadulla sijaitsevan yksityisvastaanoton odotushuoneeseen isoveljestä turvaa hakien. Yhtäkkiä ovelle ilmestyi vihainen nainen huutaen: "Ei tänne tulla ilman ajanvarausta!" Rappuset kolisten poistuimme paikalta.

Hampaiden harjaamisen tärkeyden tiedostin noin 13-vuotiaana. Olin hakeutunut kouluhammaslääkärin yksityisvastaanotolle Lasten talon siivessä. Edellisenä vuonna oli paikattu kymmenen reikää ja nyt niitä oli vähemmän. Muuten hiljainen hammaslääkärini kysyi, olisiko syynä ahkerampi hampaiden harjaus. Pastapuhdistusken jälkeen sain kokea, miten ihanalta puhtaat ja sileät hampaat tuntuvat.

Tiistaina 19. päivä maaliskuuta 1968

Söin lautasellisen paksua hernekeittoa ennen hampulääkäriä. Ennen neljää oli kaksi poskihammasta saanut rautapaikan koristukseksi. Ei sattunut sattumaan.

Torstaina 28. päivä maaliskuuta 1968

Tällä kertaa en päässyt hammaslääkäristä yhtä helpolla kuin viimeksi. Kulmahampaan poraus kesti tavallista kauemmin ja sen jälkeen sitä jurruutettiin hitaasti pyörivällä poralla. Se oli sitten neljäs.

Olin niin kiusaantunut leipäläpeni huonosta kunnosta, että syyllistin äitiäni. "Katsotaan, kuinka saat omat lapsesi hoidettua," hän töksäytti. Ruokasuola oli miltei ainoa lisäaine hampaiden pesussa. Vasta 1960-luvun loppupuolella Oxygenol-tahna ja nestemäinen Dents tulivat tutuksi, Pepsodent ja muut fluorihammastahnat vasta opiskeluaikana Turussa.