ADHD/AS/BD DENTAL SURGEON in Ostrobothnia

Kansanterveystyön nousu ja tuho

"However, we must be cast on a certain island." (Acts 27:26 by Luke )

Kyllikki Saaren murhaajasta jäi vain sukka jäljelle. (Rikosmuseo)
Paloaro ja Palo 2004, s. 9; Markkula 1997, s. 31; Jermo 1971, s. 48.

Maaseudulla

Alueellisiin eroavaisuuksiin törmäsin jälleen muuttaessamme 1980-luvun lopulla Sydän-Hämeestä Suomenselälle erämaiden keskellä sijaitsevaan kuntaan, "Jumala nähköhön, johna halla panee airan seipähätki." Vaiennut kylä

Asukasluvulta saman suuruisilla paikkakunnilla nuorten suun terveys poikkesi toisistaan huomattavasti. Täällä ala-asteen oppilaiden hammasterveys oli vasta kymmenen vuotta myöhemmin samalla tasolla kuin Pirkanmaalla vuonna 1985. Vain vajaalla viidesosalla (17,8%) 7 - 12 vuotiaista oli vuonna 1991 täysin ehjät ja paikkaamattomat maito- että pysyvät hampaat toisin sanoen heidän suussaan ei siis näkynyt hammaslääkärin kädenjälkiä. Keskimäärin jokaisella ala-asteen oppilaalla oli yksi pysyvä hammas paikattu. Pinnallista hammaskiveä oli kymmenellä prosentilla lapsista. Pohjois-Karjalan kehitysalueen kunnassa saavutettiin vastaava tulos jo 1970-luvun lopulla. Selittävänä tekijänä tähän tilanteeseen oli edellisten vuosikymmenien hammaslääkärityövoimapula Vaasan länissä. Ehkäisevää hammashoitoa päästiin toteuttamaan tässäkin kunnassa vasta 1980-luvun alkupuolella, kun Pielisen rantamailla sovelsimme vuodesta 1979 jo riskipotilaiden seulontaa ja hampaiden fluorilakkausta penslausten ja purskuttelujen sijasta.

"Perinteisen hammashoidon ryhmävalistus sopii vielä alaluokille, mutta yläasteella keskusteluissa tulee kiinnittää huomio hammashuollon laajempaan kontekstiin yhteiskunnassa esimerkiksi tupakanpolton ja nuuskan käytön terveyshaittoihin sekä asianmukaisten pään ja suunalueen suojaimiin tapaturmien ekäisyssä. Jotain aikamme yksipuolisesta mediatulvasta kertoo, että hiusten laittoon ja meikkaukseen riittä aikaa, mutta tärkeä hampaiden harjaus fluoritahnalla saatta kiireessä unohtua. Murrosikäisten opetuksen tulee kohdentua riskiryhmiin henkilökohtaisella tasolla," tuumii viisikymppinen paikalleen jumiutunut terveyskeskushammaslääkäri iltaruskossa 2001. Vuonna 2009 haminalaiset varhaismurrosikäiset eivät tienneet kovinkaan paljon tupakan vaikutuksista suun terveyteen. (Heikkinen, Suomen Hammaslääkärilehti 2009; 16/2: 24-26)

Suupohjan Sanomat 1990 (18)

Vasta 2000-luvulla alettiin siirtymään terveiden holhouksesta riskipotilaiden hoitoon yhteistyössä omaisten kanssa. Kyselytutkimukseni perusteella 1990-luvulla vain reilu kymmensosa vanhemmista oli valmis hyväksymään hyvähampaisten tarkastuvälin pidentämisen kahteen vuoteen. Hammashoitajan ja suuhygienistin panos ehkäisevässä työssä on merkittävä kuten olin jo 1970-luvun lopulla vastavalmistuneena hammaslääkärinä todennut Pohjois-Karjalassa. Kliinisessä hammashoidossa tehokkaan nelikäsityöskentelyn lisäksi myös hammashoitajan rooli asiakkaan kokonaisvaltaisessa huomioimisessa on merkittävä. Tiimityöskentely voi tosin joskus häiritä potilaslääkärisuhteen syntymisestä. Lauhanvuori

Kuvavaa hammashoidon toteuttamisen vaikeuksista oli vakinaisten hoitajien puute. Kuntayhtymän ansiosta en kuitenkaan joutunut työskentelemään ilman avustajaa yhden hammaslääkärin vastaanotolla.

Kaupungista kerkisi aina joku hammashoitaja tai sijainen paikalle vaienneeseen maalaiskylään. Rasittavaa oli, kun heitä vuorotteli toistakymmentä vakinaisesta ylioppilasneitosiin ensimmäisen työvuoteni aikana, jolloin itsekin olin sopeutumassa uuteen tehtävääni. Siinä oli hyötyä yksityishammaslääkärin työstä saadusta kokemuksesta, jolloin olin oppinut hallitsemaan vastaanoton myös hammashoitajatyön osalta.

Monta kertaa Jumala oli ainoa, jolta saatoin kysyä neuvoa ja jolle vaimon ohella saatoin kertoa murheitani:
Torstai 17. päivä elokuuta 1989
Sinun puoleesi käännyn suuri Armahtaja, Sinä olet Opettajani (Jes. 30: 15-21).  Pyydän Sinulta työtoveria, jonka kanssa voin kehittää kunnan hammashuoltoa. Herra, Sinä tiedät, ettei täällä ole ollut vakinaista viranhaltijaa aikoihin. Kiitos heistä neljästä, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Työn pitkäjänteisyys kärsii näistä jatkuvista vaihdoista. Minä turhaudun ja väsyn perehdyttämään aina uutta työntekijää.

Samana kesä valittiin samalta kylältä vakinainen viranhaltija kuntaan, jota sain odottaa vielä äitiysloman ajan tehtäväänsä. Hän työskenteli kanssani työkyvyttömyyseläkeelle siirtymiseeni asti vuonna 2007. Tulimme keskenämme hyvin toimeen, koska hän oli sinut itsensä kanssa. Meillä oli hyviä ja rakentavia keskusteluja työstä ja muusta maan ja taivaan väliltä.

Muistan tapaamisen kolmen ikäisen Mikaelin kanssa tuolta ensimmäiseltä suvelta "aakeella laakeella". Hän oli kärsinyt koko kesän kivusta ja särystä märkivän maitoposkihampaan takia. Kun tilanne oli saatu rauhoitettua penisilliinikuurilla ja hampaanpoistolla, näytti poika siltä kuin kuihtunut kukka olisi virkistynyt. Oli ilo seurata hänenkin varttumistaan terveeksi nuorukaiseksi.

Klikkaa suuremmaksi.

Aikuisten suun terveydenhoito oli usein turhauttavaa. Tuntui, kuin päätehtäväni olisi kiskoa kipeitä hampaita. Leipäni ei ollut pieninä palasina maailmalla, kuten Tapio Rautavaaralla, vaan jouduin repimään sen ihmisten suusta. Puuttuvien hampaiden tilalle laitettiin sitten keinohampaita ja hammasproteeseja, "tekohampaita",  kuten vaaramaisemien syrjäseudulla. "Paikka paikan päällä ja saumoja ei. Jos tuota kysyt, on vastaus ei," rimpati-laulu kaikui turbiiniporan ulistessa, kun toivoin hammastautiopin saavutusten edistysaskeleiden saavuttavan nämäkin seudut, niin että puhtaasti käsityömäisestä jo tapahtuneiden vahinkojen ja vaurioiden korjaamisesta ja parantamisesta aikuisten hammashoidossa voitaisiin siirtyä suunalueen lääketieteeseen, jonka tärkeimpänä tehtävänä on hoidon ohella tautien torjunta.

Pertti Jarla

Pohdinta 

Ihanteena ja päämääränä lasten- ja nuorten niin kuin aikuisten suunterveydenhoidossa on kaunein löytämäni suun alueen kuvaus  3000 vuoden takaa kuningas Salomon runoilemana Laulujen laulussa: "Sinun hampaasi hohtavat valkoisina kuin vastakerityt lampaat, vedestä nousseet. Ne ovat kuin karitsat kaksittain, ei yksikään ole pariaan vailla. Sinun huulesi ovat kuin purppuranauha, suloinen on sinun suusi." (33)

1990-luvun amalgaamihysteria vailla tieteellistä pohjaa teki hampaiden paikkaushoidosta taitolajin sijasta välineurheilun, kuten muovisukset aikoinaan - puusepistä tuli saumaajia. Vielä 1970-luvulla se oli taiteen ja tieteen hammaslääketiedettä (katso kuva sivulla Student). Haastattelututkimukseni, jonka mukaan vain joka viides aikuispotilas halusi käytettävän  elohopea-hopea-metalliseosta poskihampaiden paikkausmateriaalina, osoittaa mielestäni joukkotiedotusvälineiden yksipuolisen vaikutuksen. "Kuitenkin hammasamalgaami on edelleen 2000-luvullakin täysin hyväksyttävä ja turvallinen paikkausaine. Sen ´terveyshistoria´ hakee vertaistaan minkä tahansa muun paikkausaineen tai -menetelmän suhteen." (Meurman, Suomen Hammaslääkärilehti 2009; 16/11:30). Vähemmän puhutaan siitä, että muovipaikoista liukenee kemikaaleja. (Mediuutiset 14.2.2013) Amalgaamisairaus

Temppujen teossa en koe olevani ammattilainen, vaan parhaani yrittävä puurtaja. Olen selvinnyt tässä vaativassa ammatissa, niin kuin opiskeluissa, kertaamalla jatkuvasti teoriaa eri lähteistä ja sen mukaisesti harjoittelemalla toimenpiteen uudestaan ja uudestaan. Näin opin lapsena hiihtämään, nuorena soittamaan, laulamaan, suunnistamaan ja heittämään keihästä. Taitoja, joita jotkut osaavat luonnostaan tai paremmin vähemmällä harjoituksella. Jumala antaa taidollisuutta ja viisautta: "Ja Besalel ja Oholiab ynnä kaikki taidolliset, joille Herra on antanut taidollisuuden ja ymmärryksen tietää, miten mikin pyhäkössä tehtävä työ on suoritettava, tehkööt kaikissa kohdin, niinkuin Herra on käskenyt." "Viisas ei tiedä eniten, mutta hän tietää sen, mikä on tärkeintä."

Kättensä jäljen näkeminen on kannustavaa, mutta palkitsevampana koen, ettei sitä näe ollekaan. Asiakkaiden haastattelussa vuonna 1994 eräs totesi tyytyväisenä: "Onneksi hampaat ovat olleet ehjät, joten ei ole tarvinnut sen enempää hammashuoltoa." Tämä on meidän yhteinen päämäärämme, joka tuolloin oli totta joka kolmannen (31,6%) alaluokkalaisen kohdalla, ja vain joka toisella oli yksi pysyvähammas jouduttu paikkaamaan. Saavutettu hammasterveys oli kansallisesti ja kansainvälisestikin katsottuna hyvä.

Satakunnan Kansa 1995 (22)

Kuntayhtymän alueella vuonna 1993 12-vuotiaiden pysyvistä hampaista oli paikattu yksi (DMF 1,36), kun vielä 1960-luvulla koko maassa nuorten pysyvistä hampaista oli reikiintynyt, paikattu tai jopa poistettu kaikki suusa olevat pysyvät hampaat (DMF 11,00). Syrjäseudulla ei ollut kovinkaan harvinaista saada rippilahjaksi tekohampaita. Hammaslääketieteen historiaa

Sovelsin jo 1980-luvulla Pirkanmaalla tutkimuksissa hyväksi todettuja menetelmiä; odottavan perheen sylkitutkimukset, ksylitolin käyttö ja 2-vuotiaiden fluoritahnaharjaus. Fluoripillereiden suosituksesta ja fluorigeeliharjauksista kouluilla olin luopunut, koska ne olivat saavuttaneet tarkoituksensa. Siitä esimieheni moitti minua samoin kuin yksityishammaslääkäriksi siirtynyt edeltäjäni artikkelissaan paikallislehdessä. Näihin menetelmiin siirryttiin kuitenkin koko maassa 2000-luvulla. (Arpalahti, Suni, Pienihäkkinen, Suomen Hammaslääkärilehti 2009; 16/9:20-24)

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 1988 

Olin niin kuin usein väärässä, koska olin väärään aikaan oikeassa. Hampaan pinnan keinotekoiseen muovisuojaukseen olin pakotettu  vain poikkeustapauksessa joidenkin riskipotilaiden kohdalla. Saavutettuihin tuloksiin suhteutetut turhat ehkäisevät toimenpiteet yhdessä suurempien korjaavan hammashoidon kustannusten kanssa olivat voimavarojen tuhlausta. Muovipinnoitteiisin liittyy myös reikiintymisriski. Täällä oltiin kehityshistoriassa yli kymmenen vuotta jäljessä kuten aikoinaan Pirkanmaallakin.

Nokian Uutiset 2014 

Suomessa saavutetut hyvät tulokset ovat rapautumassa vuoden 2005 hoitotakuulain myötä julkisen sektorin henkilökuntapulan ja asiakkaiden suunterveyden kokonaishoidon puutteen loputtomaan suohon. Vastaanottoaikojen puutteessa hoitokäyntien välit venyvät kohtuuttoman pitkiksi ja ne ovat pirstoutuneet useille hammaslääkäreille eri vastaanotoilla. Potilaslääkärisuhdetta ja suun ja purennan kokonaishoitoa ei enää ole. Lapset joutuvat kilpailemaan aikuisten kanssa samoista niukoista hoitoonpääsy- ja jatkohoitoajoista terveyskeskuksissa.  Nyt joudutaan jo lapsille tekemään juurihoitoja ja hampaan poistoja. Kiireelliset tapaukset vievät yhä suuremman osan terveyskeskusten hoitoresursseista ja kuormittavat hoitohenkilökuntaa. Työn imusta huolimatta työpahoinvointi valitettavasti lisääntyy (Suomen Hammaslääkäriliiton valtuusto 30.11.2009). "Terveet hampaat - jokamiehenoikeus vai ylellisyyttä? Valitettavasti jälkimmäistä Suomessa." (Suomen Kuvalehti 29.7.2016)

Korva-, nenä- ja kurkkutaudit 2007 (5)

Sain itse nähdä jotain tästä hoitaessani varusmiesten hampaita alihankkijan työntekijänä vuonna 2013. Juurihoidetut pysyvät hampaat eivät olleet harvinaisia näillä nuorukaisilla. Ensiapuhoidot, aikaa vievät juurihoidot ja hampaiden poistot olivat jokapäiväisiä toimenpiteitä. Kyse on kuitenkin koko ihmisen terveydestä. Vielä tänään osa vaikeista suun alueen bakteeritulehduksista johtaa keskussairaaloiden tehohoidosta  huolimatta ennen aikaiseen kuolemaan.

Hammashoitopelko ei ole vähentynyt enää 1990-luvun jälkeen. Lapsilla on usein hoitokäytiin liittyvää mielikuvapelkoa, kun vanhemmilla se kohdistuu enemmän toimenpiteisiin, kuten puudutukseen tai paikkaukseen. Onnistunut ensimmäinen käynti, vaikka hammashoitajan luona, kivun välttäminen ja koko perheen hammashoitopelon hoito ovat tärkeitä osasia lapsen pelon ehkäisyssä ja hoidossa (Rantavuori, Suomen Hammaslääkärilehti 2009, 16/9:28-29).

Olen henkilökohtaisesti kokenut niin kuin tutkimuksetkin osoittavat, että pelosta voi oppia pois. Lukiolaisena pelkoni oli niin suuri jokavuotisten uusien reikien paikkaamisesta, että rukoilin Jumalalta apua. Opiskellessani pari vuotta myöhemmin hammaslääketiedettä pelkoni haihtui ja vaihtui mielenkiinnoksi alaa kohtaan. En enää kärsi huonoutta paljon paikatuista hampaistani, kun tiedostin, että ne ovat kuitenkin hoidetut. Hammasterveyteni on yhtä hyvä kuin yli neljä vuosikymmentä sitten. Ikeneni ovat terveet opittuani tikuttamaan hammasvälit. Kiitos tästä Luojalleni ja Lunastajalleni. Hammaslääkärillä ei ole tiedon lisäksi mitään ylimääräisiä kotikonsteja, eikä hän itse kykene tarkastamaan kuin pintapuolisesti hampaistoaan saatika tekemään korjaavia toimenpiteitä suussaan.

Hammashoidon historiaa

Kolmen vuosikymmenen aikana sain kokea hammashuollon murheellisesti muuttuvan kansanterveystyöstä kasinotalouden kautta kaaokseen. Lamasta huolimatta tai sen tähden valtavirta ehdollistui 1990-luvulla palvomaan mammonaa. Tämä näkyi hammashoidossa, jossa maksavat asiakkaat tulivat etusijalle. Hammashuollon yksiköistä tuli terveyskeskuksen lypsylehmiä - jopa puolet menoista tai muiden osastojen tappioista katettiin hammashuollon tuloilla. Enää ei seurata terveysvaikutuksia vaan kassavirtoja. Vaarana on, että hammaslääketiede taantuu uudelleen käsityöläisten puuhasteluksi.

Suomessa ei ole kunnianhimoista lasten eikä vahusten terveydenhuoltopolitiikkaa. Tulevaisuus huolestuttaa. Suurten ikäluokkien syntyvyysluvut ovat olleet tiedossa vuodesta 1945 lähtien. Tulevilla vanhuksilla on yhä enemmän omia hampaita suussa. Kuka huolehtii heidän suun terveydestään, kun jo nyt kamppaillaan vähäisisten vanhustenhuollon resurssien kanssa kyseenalaisine om(ert)avalvontoineen. Hammaslääkärinä olen puhunut tästä julkisesti kolmenkymmenen vuoden ajan ajan.

Kuvia matkan varrelta

Lähdeluettelo