ISLE OF PATMOS CAVE

Nyt

"I, John, who also am your brother, and fellow-partner in the tribulation, and in the reign and endurance, of Jesus Christ, was in the isle that is called Patmos, because of the word of God, and because of the testimony of Jesus Christ." (Rev. 1:9)

Elegia

Olen katkerana ja vihaisena huutanut tuskaani täällä korvessa, omassa luolassani ja jakanut sen muutaman läheisen ystävän kanssa. Menetin neljä kuukautta sitten täydellisesti yhteyden puolisoon, esikoiseen ja kuopukseen sekä sen mukana kolmeen lapsenlapseen (Kumollaan). Sairaus on vääristänyt kuvan persoonastani - täytyy olla sinut itsensä kanssa tullakseen toimeen kaltaiseni ihmisen kanssa. Kaiken tämän ohessa pojallamme todettiin vuosi sitten vaikea sairaus, joka rankoista hoidoista huolimatta uusiutui helmikuussa. Lääkärien mahdollisuudet auttaa alkavat olla vähissä. Omaisen iholla

Vaikeimmalta tuntuu täydellinen hiljaisuus ja yksinäisyys, kun ei voi jakaa asioita toisen kanssa. Lapistamme ja lapsenlapsistamme iloiten ja monista hyvistä yhteisistä hetkistä huolimatta koen tulleeni petetyksi. Koin seurakuntanuorten joukossa syvää ystävyyttä tulevaan vaimooni. Opiskeluaikanamme hän  kysyi kirjeessään halusinko suhteeltamme enemmän. Vastasin kauniisti mutta suoraan, etten koen Jumalan tarkoittaneen meitä toisillemme. Kannoin mielestäni lähetyskutsua ja halusin pysyä sitoutumattomana. Jumala näköjään ajatteli toisin voidakseni kohdata naisen, sen kautta lähimmäiseni ja Jumalan. Claudel selittää ainakin minulle hyvin, miksi pitää aloittaa tästä: "Mies on ylpeä olento; ei ollut muuta tapaa saada häntä ymmärtämään lähimmäistä kuin laittaa mieheen lihan halu naista kohtaan; eikä muuta keinoa saada mies käsittämään tämän erilaisen olennon riippuvuutta, pakkoa ja tarvetta yksinkertaisesti siksi, että nainen on olemassa kuin lain kautta, jonka mukaan mies on päävastuusa." (8) - Jumalan ensimmäinen "käsky" miehelle ja naiselle kehoitti: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa." (1. Moos. 1:28) Kaksi puuta

(zoomaa)

Keskustelin puhelimessa vajaa viikko sitten  keskimmäisen tyttäreni kanssa, joka kehoitti minua katsomaan eteenpäin, elämään tätä päivää. Ensin ajatus tuntui mahdottomalta ja melkein lisäsi vain masennustani, jossa elin vain eilisessä ja tulevaisuus oli näköalaton. Sitten yhtäkkiä tajusin, mitä minulla nyt on lasten, lastenlasten ja sukulaisten sekä ystävien ynnä muun hyvän lisäksi; oma rauhallinen ja turvallinen asuinpaikka lähellä luontoa, jossa voin retkeillä. Saan kenenkään häiritsemättä ja häiriintymättä kuunnella musiikkia ja itsekin soitella vapaasti. Kotoinen kirkonkylä pienen pitäjän hiljaisuudessa, jossa peruspalvelut ovat vielä jäljellä. Naapurit juttelevat keskenään ja tuntemattomatkin tervehtivät tiellä. Olen löytänyt seurakuntayhteyden ja henkilökohtaisessa ripissä saanut tunnustaa ja uskoa omat syntini anteeksi - kaunaisuuden ja vihan Jumalaa kohtaan sekä ne monet teot ja laiminlyönnit läheisiäni kohtaan. Olin kuin kääreisiin sidottu haiseva Lasarus, jonka Jeesus kutsui ulos hautaluolasta. Yritän kertoa tästä perheelleni pyytäen, että Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus saisi eheyttää suhteemme. Saviruukku

Jes. 43:18,19

Ennen kaikkea olen löytänyt uudelleen sen henkilökohtaisen ja elävän suhteen Jeesukseen, joka minulla oli nuoruuden päivinä ja opiskelujen keskellä. Kaipaan edellen rakkaitani, mutta en koe olevani täysin yksin. Tätä kuvaa kauniisti Konsta Jylhän joululaulu

Työelämän aikana sairauden maahan painamana oma-aloitteinen rukous hiipui kuin savuava kynttilän liekki. Lepäsin Pyhän Hengen huokausten ja Herran rukouksen varassa. Raamatun mietiskely ja tutkiminen kutistui hartauskirjojen päivittäiseen lukemiseen. Etsiessäni apua näinä synkimpinä hetkinä sain lohdutusta erään sanapalvelijan kautta: "Sinun täytyy vielä jonkun aikaa käyttää lääkkeitä. Kuolemalle sinua ei anneta. Jumala tahtoo kasvattaa sinua lähemmäksi Kristuksen syliä." Isä meidän

Itsetuhoisuus nousi pinnalle viimeisten kuukausien aikan: "En tahdo kuolla, mutta en jaksa elää." Syön edelleen lääkkeitä ja käyn terapiassa. Olen sairastanut ainakin kolmekymmentä vuotta bipolaarihäiriötä, mutta olen saanut välillä monen taistelunkin jälkeen apua. Mielialaa tasaava epilepsialääke on todettu hyväksi jo usean vuoden ajan, mutta lievää masennusta hoitavaa lääkitystä ei ole löydetty hypomanian tai muiden sivuvaikutusten takia. Nyt kokeilussa on tähän 2 tyypin maanisdepressiivisyyteen parhaiten sopiva lääke, joka voi kuitenkin olla ongelmallinen vaikean jopa hengenvaarallisen allergian takia. Mutta minä elän. En osaa kuitenkaan kyllin kiittää elämän lahjasta. Taivas ehjäksi rakastaa

Matt. 23:37

Sairauden aikana myös suorituskristillisyyteni  mureni, ja olen alkanut ymmärtämään jotain Jumalan armosta. Jeesus kutsuu luokseen, niin kuin kanaemo siipiensä alle. Minun ei tarvitse ryntäillä sinne tänne peläten, milloin haukka iskee. Eikä jähmettyä yksin paikalleni, niin kuin pieni hätäilevä varpunen, joka pelkää, että taivas putoaa. Apostoli Paavali sanoittaa tämän hyvin kirjeessään roomalaisille: "Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: ´Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle - ´tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?´ - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista. Mitä siis on sanottu?  - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi." Jeesus on tämä Sana. On käsittämätöntä, että kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, tahtoo asua meissä. Jonk´ on turva Jumalassa

Entinen kiivas Johannes, josta tuli rakkauden apostoli, kohtaa vankeudessaan Patmosluodolla  ylösnousseen Kristuksen:
"Ja minä käännyin katsomaan, mikä ääni minulle puhui; ja kääntyessäni minä näin seitsemän kultaista lampunjalkaa, ja lampunjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen, pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: ´Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.´" (Ilm. 1:12-18 KR-33/38)

Jalan jäljet hiekalla