ROCK
Kiven äiti sen jo tiesi Onnen sirpaleista, hetkistä murtuneista kasvaa kivijalka rakkauden. - Hector Kaukametsän synkistyessä syksyn myötä sinä löysit minut sirpaleitteni keskeltä. Saadessani ensikerran pörröttää hentoja hiuksiasi koin humaluttavan onnen tunteen: "Miten kaunis oletkaan, kalleimpani! Miten kaunis on katseesi, kyyhkysilmä!" Vaeltaessamme pimeitä metsäpolkuja, joille vain kuu joskus loi varjojaan, sinä valaisit minua rakkaudellasi. Nuotiotulta voimakkaammin se lämmitti ruumistani, sieluani ja henkeäni. Tunsin kuinka jäätynyt sydämeni alkoi sulaa saadessani koskettaa kättäsi. Syksystä kevääseen elimme kuin teinit. Sinä lausuit ääneen sen onnen, mikä mykisti minut: "Tällaista en uskonut enää saavani kokea elämässäni." "O my dove, that art in the clefts of the rock, in the secret places of the stairs, let me see thy countenance, let me hear thy voice; for sweet is thy voice, and thy countenance is comely." (Song of So