ADHD/AS/BD DENTAL SURGEON in Pirkanmaa

 Kotiseudulla

 

"But Jesus said to them, A prophet is not without honor, save in his own country, and in his own house." (Matt. 13:57)

 

Takaisin Hämeeseen

 

 

Palasimme "kehitysyhteistyöstä" Pohjois-Karjalassa vielä vuodeksi entiselle kotipaikkakunnalle esikoinen mukanamme. Koska syrjäseudulla erikoishammashoidon palvelut olivat satojen kilometrien päässä ja usein saavuttamattomissa jouduin opettelemaan rohkean virkaveljen kanssa vaativiakin toimenpiteitä. Hankimme lisäopetusta kursseilta ja keskussairaalan korvapoliklinikan suu- ja leukakirurgian opetustilaisuuksista. Suun alueenkin leikkaukset suoritti korvalääkäri. Nyt pelkkä koululaisten hammashoito muuten niin rakkaaksi käyneessä kaupungissa ei enää antanut uusia haasteita viisaudenhampaan operatiivisia poistoja (leikkaus) lukuunottamatta. Löysin paikkani vehmaalta maaseudulta pienen kunnan yhden hammaslääkärin terveyskeskusasemalta. Sonnige Tage

Oma tupa, oma lupa.

Sain perustaa kotimme yhteyteen myös yksityisvastaanoton isäni kannustamana ja työllistettyä ensin vaimoni ja myöhemmin paikallisen kosmetologin osa-aikaisesti hammahoitoapulaiseksi. Oman vastaanoton herruus viehätti, kirjanpito ja muu yrittäjän arki tuli tutuksi vapauksineen ja vastuineen. Potilaslääkärisuhde syntyi luontevammin ja asiakkaat ympäristö kunnista asti tuntuivat läheisemmiltä. Sukulaisten suun sairauksien hoito oli välillä hämmentävää.

Vastaanotto täällä ei ollut yhtä lämmintä kuin Pohjois-Karjalassa. Virkoihin oli useampikin hakija ja puoluepolitiikka näytteli osaansa hakuprosessissa. Sain taistella asemastani valinnan jälkeenkin. Kun 1980-luvulla alkupuolella luovuin Ruotsin mallin mukaisesti maitohampaiden paikkauksessa hammasamalgaamista ja siirryin käyttämään hampaan väristä, fluoripitoista lasi-ionomeeria. Sain nuhtelut esimieheltäni ja valituksia hammashoitajalta, kun piti opetella sekoittamaan uutta ainetta (aluminosilikaattipulveria polymeerinesteeseen) - sosiaali- ja terveyshallitus kielsi 1990-luvun alkupuolella lasten maitohampaiden amalgaamapaikkauksen.

Ajalle tyypillistä oli myös, että sain huomautuksen liiallisesta ahkeruudesta - käyntimäärät piti mitoittaa talousarvoin mukaan. Kaksi vuosikymmentä myöhemmin jouduin johtoryhmän puhutteluun uupumuksen takia vähentyneiden suoritteiden takia. Minulle ei tällöin tarjottu työn keventämistä vaan "tulos tai ulos" -periaatetta.

Käytin usein varsinkin maitohampaiden preparoinnissa sähkömoottorilla toimivaa nopeakierteistä kulmakappaletta (punainen), johon sopivat turbiinin poranterät, mutta joka oli monipuolisempi eikä niin äänekäs kuin paineilmalla tomiva turbiini. Se oli kivuttomampi kuin yleisesti käytössä oleva hitaampi kulmakappale (sininen). Edelleen Ruotsin mallin mukaisesti toteutin lasten korjaavassa hoidossa, jos se oli mahdollista, karieksen (hammaslaho) maitohammasta säästävää hiontaa laajan ja kivuliaamman avauksen sijasta. Joskus hyvin kivuliaankin muotoilurenkaan laiton sijasta käytin varsinkin pelkäävillä lapsilla maitohampaiden paikkauksessa kevyempiä menetelmiä (esim. puukiilaus), johon riitti pintapuudutus. Täyteylimäärillä ei ole niin suurta merkitystä maitohampaissa varsinkaan, jos lapsen kokonaishoito vaarantuu liian ideaalisen ja teoreettisen hammashoidon takia ja luo turhaa pelkoa. Kulmakappaleet

Vuonna 1986 aloitin vastaanotollamme järjestelmälliset sylkitutkimukset tohtorien, Tenovuo ja Larmas, opetusten mukaan. Kohderyhmänä olivat erityisesti puolivuotiaiden lasten vanhemmat ja 2-vuotiaat lapset. Tavoitteena oli seuloa ns. mutansmilojnäärit ja estää suun normaalibakteerikantaan kuulumattoman mutans streptokki-bakteerin tulehdus (kariesinfektio). Muilla sylkitesteillä ja kyselyillä seulottiin esille mahdolliset riskipotilaat ja suunniteltiin heille tehostettu ehkäisevä hoito. Hammastarhan halla

Neuvolatoiminta tehostui. Yli 95% äideistä tavoitettiin, kun heidät kutsuttiin hammashoitolaan. Lähes kaikki riskipotilaat saatiin ehkäisevänhoidon piiriin. Neljä lapseni kohdalla sain aikuis-ikään asti seurata ehkäisevien toimien tehokkuutta. Esikoisen (1978) kanssa juostiin vielä reikien perässä, mutta kuopuksen (1987) kariesinfektio saatiin estettyä ja hänellä on edelleen täysin ehjä hampaisto.

N U 2014 (zoomaa)

Reseptini niille vanhemmille, jotka halusivat säilyttää lastensa hampaat terveinä koko elämän kaaren ajan oli: Ennen lapsen syntymää oma purukalusto on syytää hoitaa kuntoon ja selvittää sylkitutkimuksilla (syljen eritysnopeus, happamuus, puskurikapasiteetti ja mikrobimääritykset) riskitekijät. Jos oma mutans-taso hoidetusta suusta huolimatta on korkea, bakteerimäärää voidaan laskea paikallisilla hoitokäsittelyillä (Cervitec-lakka) ja kotihoidolla (Corsodyl-kuurit, Meridol-suuvesi ja ksylitolituotteet). Hivenaineiden (mm. kromi) ja vitamiinien saanti on turvattava. Vanhempien ja lasten välistä sylkikontaktia tulee välttää kahden ensimmäisen ikävuoden aikana (suukottelut vaikka poskelle, vauvalla oma koskematon lusikka  ja tutin pudistus vedellä). 2-vuotiaana aletaan käyttämään aikaisempien harjaustotutteluiden lisäksi lasten fluoritahnaa (herneen verran) varsinkin jos kariesinfektion estossa on epäonnistuttu (positiivinen SM-tikkutesti). Huolellinen harjaus aamuin ja illoin. Suuta ei huuhdella lopuksi vaan ylimääräisen tahnan voi sylkeä pois ja niellä. Lapsi tarvitsee kehittymässä olevan hienomotoriikan takia vanhempien avustusta alakouluikään asti. Murrosiässä tutustutaan hammasvälien puhdistukseen hammaslangalla. Makean syönnin jälkeen ksylitoli purukumi tai pastilli. Yleisterveydenkin takia sokerin ja muun makean käyttöä on syytä rajoittaa ja hammasterveyden vuoksi ajoittaa (syljen laktobasillitestillä voidaan tilannetta kartoittaa). Streptococcus mutans

Sain iloita työni aikana, että yhä harvempi lapsi joutui kärsimään hammassärystä ja se joukko pieneni, jolle joutui suorittamaan kipua tuottavia toimenpiteitä. Niitäkin voidaan lievittää tarvittaessa esilääkityksellä ja puudutuksella sekä potilasta kuuntelevilla ratkaisuilla ja luovuudella. Useimmiten yhteistyö kariutuu ylihuolehtivien tai pahimmassa tapauksessa välinpitämättömien vanhempien takia. Omat huonot kokemukset saattavat tiedostetusti tai tiedostamatta siirtyä seuraavalle sukupolvelle. Paras kiitos on tullut nuorelta tervehampaiselta pojalta: "Mä en oo hammaslääkäriä tarvinnukkaan."