ADHD/AS/BD DENTAL SURGEON in North Karelia

Maakuntamatkailua työn merkeissä

 

"In the sweat of your face shall you eat bread, till you return to the ground; for out of it were you taken: for dust you are, and to dust shall you return." (Gen. 3:19)

Kotipaikkakunnalla

Kesäkandina vuonna 1975 sain ensimmäisen kerran  toimia itsenäisesti hammaslääkärin tehtävissä hajalleen sijoitetuilla vastaanotoilla tehdaskauppalassa. Varustetaso oli sen mukaisesi kirjava kuin tikka. Hoitoyksiköistä vanhin oli 1950-luvulta. Kotiseutu 1953

Oli sykähdyttävää astua entisen kouluhammaslääkärini työtilaan, joka sijaitsi pienessä siipirakennuksessa Lastentalon vieressä. Mieleen palautui nyt jo tutuksi tullut neilikkaöljyn tuoksu, juro, vähäpuheinen mieshammaslääkäri ja lempeä ja ystävällinen hammashoitaja, joka sai jutustelullaan pelkäävän potilaan rauhoittumaan.

Vanhimmassa hammashoitolassa  muistui mieleeni vaimoni veljen  sattumus 1960-luvulta. Pojat olivat saaneet hammaskomennuksen pitäjänsillan toisella puollla sijaitsevasta kansakoulusta. Eke istui pukilla ja Harri pelkääjän paikalla odotushuoneessa. Puhelimen soidessa tomera naishammaslääkärin helitti hetkeksi otteensa, jolloin Eke hyppäsi salamana potilastuolista. Pakomatkalla hän koppasi selkäänsä luokkatoverin, jolla oli riisitaudin heikentämät jalat metallitukineen. Pojat kirmaisivat polkupyöröllä alas ahdetta  Harrin pitäessä tarakalla Ekestä kiinni ja piiloutuivat taksikopin alle. Arestiahan siitä seurasi, ja seuraavana päivänä jatkettiin kesken jääntyttä hoitoa.

Vastuu hoitotyössä pelotti hammasklinikan assistentin tuen puuttuessa. Hammashoitajaopiskelija oli onneksi osaava ja kuusivuotiaat potilaat innostivat soveltamaan opittuja taitoja. Hammashuollon surkeasta tilanteesta Suomessa kertoi, ettei täällä kaupunkiseudullakaan ehditty paikkamaan lasten maitohampaita. Päivittäin oli useita särkevien ja märkivien maitohampaiden juurihoitoja muun korjaavan ja ehkäisevän hoidon ohella. Erityisen haasteellista oli saada lapset säilyttämään puhkeamassa olevat pysyvät hampaat ehjinä. Sokerin ja makean järkevää käyttöä opetelttiin ruokakellon avulla ja suositeltiin rajaamaan karamellien syöntiä kertaan viikossa. Säännöllisestä ja huollellisesta fluoritahnaharjauksesta puhuttiin ja muistutettiin huomioimaan ensimmäinen pysyvä poskihammas, kuutonen. Kotihoidon onnistumista testattiin väritableteilla (Diaplac) ja suoritettiin hampaiston fluoripenslauksia (NaF-geeli). Kiitokseksi käynnistä pieni asiakas sai hammasmukin ja -harjan sekä hymysuisen Mistä hampaat pitävät-värityskirjan.

Ruskavaellus Saariselällä 1976

Valmistuttuani omaksi ja sukulaisten ihmeeksi keväällä 1976 sain virkapaikan kotipaikkakunnaltani. Aloittaessani työrupeamaa syksyllä ajattelin, että hyvä, jos puolivuotta jaksan hoitotyössä. Suureksi avuksi eri-ikäisten asiakkaiden hoitoon perehtyessäni minulla oli pätevä ja sanan mukaisesti avustava hammashoitaja, jolla oman pitkäaikaisen kokemuksensa perusteella oli aina ehdottaa vaihtoehto, jos minulta loppuivat konstit. Sorvin ääressä

Syrjäseudulle

Kontioranta

Varusmiespalveluksen aikana palvelin sotilashammaslääkärin sijaisena Vekaranjärvellä, Kouvolassa (SS 3) ja kauniissa Kontiorannassa. Varuskunnassa Höytiäisen rannalla avustajana oli hammashoitaja lääkintämiehen sijasta. Palvelusajan jälkeen sain harjoittaa yksityisvastaanottoa henkilökunnalle muutaman tunnin ajan päivässä. Pidin opetustilaisuuden syksyn saapumiserän alokkaille. Lopetettuani suunterveydenhoidon luentoni sain ainon kerran  kokeilla ohjekirjan mukaista upseerikokelaan käskyvaltaa: "Luokka! Ylös! Tupiin poistu!" Hyvin olivat alokaskauden opit menneet perille nuorukaisille. Hämmästyin sanan mahtia ja ihaillen seurasin Suomen armeijan kuria. Satapäinen joukko pomppasi kuin yhtenä miehenä seisomaan ja poistui paikalta - olikohan hammaslääkäripelolla osuutta asiassa?

Pielisen rantamille

Kihlauduimme vaimoni kanssa tammikuussa alokasajan kynnyksellä ja sain kesällä viiden päivän vihkiloman. Suvanto

                                               

Siirryimme vaara-maisemien kirkonkylään asumaan, jossa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Työrutiinia oli karttunut tehdessäni  viikottain hammastarkastuksia sadoille varusmiehille. Nyt sain koko tarmollani panna käytäntöön kansanterveytyön tavoitteita syrjäseudulla. Pielinen - Paalasmaa

Valtionavun myötä uuden terveyskeskuksen hoitohuoneet oli varustetut uusimmilla laitteilla ja varusteilla toisin kuin varuskuntasairaaloiden vastaanotot. 8000 asukkaan kuntaan oli saatu jo paikkakuntalainen naishammaslääkäri, joka oli valmistuttuaan aloittanut hyvän työn, ja koko henkilökunta oli mukana ehkäisevässä työssä. Työpaikkakoulutin yhden hoitajajista suuhygienistin tehtäviin. Aiemmin hammaslääkäripulan aikan hoitajia siirrettiin toimistotöhin kunnanvirastoon. 

Kovissa oloissa elävien ihmisten elämäntilanne oli otettava huomioon muuten valistusopetus ei mennyt perille. Tätä kuvaa hyvin pienviljelijäemännän lausahdus: "Ei mul oo aekkoo pihassa hypätä pentuloehen perässä, kun nuo kantturattii on hojettava."

Otimme käyttöön 1970-luvun lopulla hampaiston fluorilakkauksen (Duraphat) NaF-geelin sijaan. Hammaskudosta vahvistava fluorivaikutus kesti näin pidempään. Pinnoituksia tehtiin sen sijaan harkitusti. Aloitimme myös riskipotilaiden tehostetun yksilöllisen hoidon. Oli ilo ja palkitsevaa nähdä jo parin vuoden aikana nuorten pysyvien hampaiden poistojen vähentyvän ja  vastaavasti täysin ehjien hampaistojen lisääntyvän. 

Vielä vuonna 1976 sataa tarkastettua alle 17-vuotiasta kohden jouduttiin yksitoista pysyvää hammasta poistamaan. Vertailun vuoksi Pohjois-Karjalassa poistettiin enää 4 - 5, Hämeessä vain 2 - 3, Vaasan läänissä 5 ja Oulun läänissä 8 hammasta sataa tarkasttua nuorta kohden. Vuonna 1979 täällä enää neljä poistettua hammasta ja terve hampaisto (DMF 0), jossa ei näkynyt hammaslääkärin käden jälkiä, nousi 10%:iin. (Hammashuolto, S hammaslääkärilehti 81)

Suomen hammaslääketieteen bibliografia

Rehumyllysurma

Kesäkuun 16. päivänä 1980

Päätutkija komisario Viljo Nyman kertoo (Alibi 9/2007, ss. 56-58):
"Epäilty kysyi kuullustelun aikana, voidaanko hänet tuomita, vaikka ruumista ei löytyisi.
Sanoin, että kyllä voidaan, jos poliisi saa muuten vahvan näytön hänen syyllisyydestään.
Tuossa vaiheessa mies murtui täysin ja kertoi surmanneensa uhrin turkistarhalle johtavalla tiellä lyömällä tätä päähän suurella kivellä. Yksityiskohtaisesti hän kertoi vieneensä ruumiin asuntonsa varastoon ja hävittäneensä myöhemmin surmapäivän yönä ruumiin."