OPERATION

Luusyövän poisto suoritetaan kiireellisenä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa tammikuun lopulla. Tapio laahusta perässämme sairaalan käytävillä kuin vanhus. Käsittämättömään väsymykseen on löytynyt syy. Toimenpidettä edeltävänä iltana kokoonnumme sairasvuoteen ympärille ja nautimme ehtoollisaterian sairaalapapin johdolla. Siskot yllättävät veljensä paketilla, josta löytyy monen kivan ja tarpeellisen lisäksi pitsat kantapaikasta, mökkiviikonloppu, ja Tallinnan risteily. 

Omalääkäri käväisee huonessa ja selitttää totisena, että leikkauksessa joudutaan poistamaan osa takaraivon luusta ja tunkeutumaan aivojenpuolelle, mihin sisältyy tavanomaista suurempi kuolleisuusriski. Halaan vuorollani poikani ja kuiskaan: "Odota meitä paratiisissa." Hän vastaa: "Isä, kaikki on anteeksi annettu." Olemme hämillämme tilanteen vakavuudesta ja toisaalta poikamme rauhallisuudesta. Luvattu maa


Seitsemän tunnin leikkaus sujuu hyvin, mutta kaikkea syöpäkudosta ei saada poistettua. Pää siteessä kuin Döbeln Juuttaalla Tapio ei halua puhua tapahtumasta eikä aluksi edes kohdata meitä. Vain puoliso kelpaa seuraksi. Huimaus ja pääkipu hidastavat toipumista. Aivoselkäydinnesteen tihkumisen takia joudutaan tekemään korjausleikkaus. 

Kallon luuta korvaava titaaniverkko joudutaan irrottamaan ja asentamaan uudelleen lihaspaikan laiton jälkeen. Haava ulottuu päälaelta niskaan ja sitä koristaa 66 niittiä. "Katu-uskottavan näkönen," kuittaa poika.  Potilas kotiutetaan odottamaan maaliskuussa alkavia syöpälääkekuureja.

Tapio muistelee tuota vaihetta elämässään: "Lepäsin aamulla sohvalla ja jostain nousi mieleen vime vuoden solunsalpaajahoidot sekä niihin liittyvät infektiokomplikaatiot. Aloin itkeen. 

Se oli todella raskasta henkisesti, ja sitten helpotuksen tunne siitä, ettei enää tarvitse jaksaa. Nyt saa vain olla ellei kasvain villiinny. Jotenkin ne hoidot kuitenkin kesti ja selätti. Kahdeksan kuukautta, 17 viiden päivän hoitojaksoa Tampereen reissuineen kaksi kertaa edestakas kuukaudessa ja viikon infektiot joka kuukausi Seinäjoen sairaalan eristyshuoneessa, kun olisi ollu mahdollisuus huilata hoitojen välissä kotona. Enkä pahemmin valittanut. En myöskään sanonut pahaa sanaa kenellelään. Sitä voi sanoa suoritukseksi, vaikka ite sanonkin." Tästä hoitajatkin antoivat myönteistä palutetta.

Elokuussa lääkäri toteaa, että syöpä on voitettu. Aivan kuten herätyssaarnaja sanoi esirukoushetkessä tammikuussa: "Kuihtuu, pienenee ja paranee." Syöpälääkitys lopetetaan lokakuussa. Tapion fyysinen kunto on selvästi kohentunut rankoista hoidoista huolimatta. Kaljupään käsivarsi on kuin narkkarilla ja solumyrkkyjen jäämät polttavat jalkapohjissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BIPO

MY EASTER

THE CHILD NUMBER 100552