CANCER

Haaksirikko




"But we must run around on a certain island." (Act. 27:26)


Mättäät sinistyvät mustikoista ja vadelmapensaat notkuvat marjoista. Suomen suvi näyttäytyy kauneimmillaan saunan verhoutuessa savuun metsäjärven rannalla. Sukellus puhtaaseen ja raikkaaseen veteen auringon lämmön ja valon piirittämänä on kuin palaisi takaisin turvalliseen äidin sydänkamariin. Mustuneet hirret savun tuoksuisina ja vesihöyry ympäröivät yksinäistä vaeltajaa. Lauteiden hämärässä tajuntaan tulvahtaa kuvia pellavapäästä. Kyynelkarpalot valuvat kilpaa hikipisaroiden kanssa kasvoille.

Pikkupoika löytää kylätieltä litistyneen kuusen kävyn. "Käpy on masentunut," hän tuumaa äidilleen. Isä on 34-vuotias uupunut hammaslääkäri. Yksinäinen työ maaseudun terveyskeskuksessa ja erikoistumisopintojen kariutuminen ovat syöneet nuoren miehen eväät. Hän huutaa tuskaansa perheenkin kuullen. "Isi leikkii karhua," sanoo lapsi luottavaisena. Kuluneen puolentoista vuoden kujanjuoksu korventaa eläkeläisen sisintä kuin löyly iholla. Kumollaan oleva lammas

Vuoden 2014 joulunviettomme sujuu perinteisen kaavan mukan. Neljä aikuista lastamme juhlivat perheineen omalla tahollaan ja tavallaan. Välipäivinä iloksemme tulee vanhin lapsenlapsemme Toivo, jonka kanssa käyn Ellivuoressa laskettelemassa. Uudenvuoden aattona Tapio soittaa Seinäjoelta: "Olen sairaalassa - minulla on syöpä." Viesti kylmää sydäntäni kuin pakkanen ulkona. Vuoden ajan on vaivaa hoidettu niskakipuna. Edellisen päivän magneettikuva on lahjomaton; takaraivosta ulottuu aivojen puolelle perunan kokoinen kasvain. Syyllisyy, pelko ja avuttomuus vyöryvät ylitseni.

Uusi vuosi alkaa synkissä tunnelmissa ajellessamme Seinäjoelle. Tarjoan Tapion avopuolisolle kyydin kaupungille, koska polkupyörällä on hankala hoitaa asioita tammikuun keleissä. Äiti ja poika saavat sillä aikaa olla rauhassa keskenään. Kun vihdoin palaamme kylmästä keskussairaalaan, vaimoni on jo hankkimassa lähtöä. Oudossa tilanteessa ja hämmästyneenä en osaa pitää puoliani omasta hetkestä vuoteen vierellä vaan yhdyn hyvästelyihin tiedostamatta tunteitani.

Olemme yllättäen ja tahtomattamme joutuneet kuin kuohuvaan koskeen, jonka kivet uhkaavat repiä kumiveneen. Paluumatkalla puran vihani ja pettymykseni vaimolle, joka ei osaa pitää puoliaan ja tarpeettomasti syyllistyy. Purtemme saa vakavan kolhun, joka pitkän liittomme aikana ei ole ensimmäinen laatuaan. Olemme haaksirikossa, vaikka en sitä vielä täysin tajua.

TOSI ELÄMÄÄ helmikuu 2017











Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

BIPO

MY EASTER

THE CHILD NUMBER 100552