LAST SUMMER

Ohi kiitäviä onnen hetkiä

"For you are dust, and to dust you shall return." (Gen. 3:19)

Rankka sairaus hoitoineen ei ole nujertanut kuusi vuotta kestänyttä yhä syvenevää keskinäistä rakkautta, joka huipentuu vappuaattona iloiseen hääjuhlaan Viitalan koululla ystävien ja sukulaisten kanssa. Vatsataudista toipuva pappikin saapuu ajoissa paikalle. 

Onnesta hehkuva morsiuspari marssii toimitukseen Tapion tytöttöjen saattamana. Bestman ja kaaso sekä muut ystävät ovat onnistuneet tehtävissään samoin kuin emännät keittiöllä. Vuoroin itketään ja nauretaan. 

Oikea silmä peitettynä kuin merirosvolla sulhanen ylistää morsiamensa rakkautta ja uskollisuutta, joka on hoitanut hylkäämisen haavat niin, että uskaltaa sitoutua uudelleen. Sinuun minä jään VESALA

Oman puheenvuoroni jälkeen Tapio ottaa minut syliinsä kuin karhu. Hän kertoo julkisesti kuinka on löytänyt isänsä uudelleen ja kiittää kaikesta avusta ja tuesta sairauden aikana. Tämä on balsamia omiin haavoihini.

Tuore vihkipari vuokraa auton ja matkustaa viettämään lahjaksi saatua mökkiviikonloppua. Tapio pääsee pyörätuolissa Suomenselän kansallispuistossa lapsuudesta asti tutulle nuotiopaikalle metsäjärvenrannalla.

Tulen loimussa paistetaan räiskäleitä ja nautitaan onnen hetkistä kevätyön hämärässä. Käki kukahtelee lyhyeen kehrääjän rukin suristessa takametsikön kätköissä. Tallinan matkaakin suunnitellaan - ehkä elokuussa. Myöhemmin Tapio kirjoittaa: " Pakkailin viime viikonlopun jäljiltä retkitavaroita ja alko niin tekeen mieli metsään. Se kun on pienenä muhun istutettu. Oon siitä kiitollinen."

Saan jakaa aurinkoisen sunnuntai-iltapäivän poikani kanssa tutulla laavulla kaupungin laitamilla, jonne hän jaksaa sisukkaasti raahautua kävelysauvojen kanssa läheiseltä parkkipaikalta. Juttelun lomassa käristämme makkaraa ja nautimme oluesta. "Elämä on arvokasta. Vaikka se onkin vaikeampaa ja raskaampaa tän sairauden ja siihen liittyvien lääkitysten kanssa, niin taistelen eteenpäin. Tää kaikki on kuitenkin ainutlaatuista ja ihmeellistä elämää. Nautin siitä." Kerron olevani valmis luopumaan hänestä. Hän on helpottunut kuulemastaan: "Omaisisten murhe satuttaa eniten." 

Hyvästi jää

Loppu vai alku

Toukokuun lopulla potilas matkaa Kela-taksilla Tampereelle lääkärin vastaanotolle. Puhelimessa kuulen synkät terveiset: "Sädehoito ei ole tehonnut, syöpähoidot lopetetaan ja siirrytään saattohoitoon." Elä kuin viimeistä kesäpäivää LIDL

Kavereilleen Tapio tilittää tuntojaan: "On niin käsittämätöntä ajatella, että olisin kuolemassa syöpään. Tällä hetkellä oon kuitenkin ihan toimintakykynen. Mutta syövän läpilyöntikivut on kyllä pahentuneet ja lisääntynyt tässä kahden viikon aikana. Ilmottelee korkeesta kortisonilääkityksestä huolimatta. Jos multa kysyy, miten reagoin tähän kaikkeen, niin välillä romahtaa ja itkeä tirahtaa, mutta suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. En tiä pitäskö tuntua."

Kipulaastarit helpottavat pahenevaa päänsärkyä. Välillä ollaan kotihoidossa. Poikkean saattohoito-osastolla, jossa Tapio pääsee pyörätuolilla omasta huoneestaan ulos. Retkeilypaikaksi on kutistunut takapihan muurattu nuotiopaikka. Hän kurkottaa käteensä maassa lojuvan kävyn ja kohottaa sen voiton merkiksi.

Kesäkuun puolessa välin saan sähköpostiviestin Tapiolta, jonka syöminen ja puhuminen ovat vaikeutuneet. Ahdistuneena kuin nurkkaan ajettu eläin hän kirjoittaa: "Mitä pitäs tehdä, kun haluaisi kuolla pois, mutta ei voi tai saa? En jaksaisi tai haluaisi elää, mutta en voi tehdä asialle mitään. tuntuu kauheelta, että vielä kuukausia jatkuisi tällaisena tai luultavasti jopa vielä vaikeampana. Mä haluaisin pois, mutta se ei ole mahdollista." Pian kuitenkin tulee viesti:"Diapami onneksi auttaa ahdistukseen." Soitan hänen vaimolleen osastolle. Tapio osallistuu keskusteluun puhesyntetisaattorin välityksellä:"Iskä, Diapam auttaa!" Kipujen miestä kannattelee myös vahva toivo, että saa herätä jonain aamuna terveenä.

Haltuus annan sydämein RIKI SORSA

Fyysinen kunto romahtaa nopeasti. Ruokintaletku asennetaan pienessä leikkauksessa vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun, lisähappea annetaan nenän kautta. Vasemmankin silmän näkö hämärtyy. Morfiini- ja antibioottilääkitys aloitetaan. Tapio liukuu vähitellen pois päivätajunnasta. Joskus hän havahtuu hetkeksi unesta, kuten silloin kun äiti ja anoppi muistelevat pojan lapsuutta. Hörähtää naurun tapaiseen, kun äiti kättä silitellen kertoo hauskan tapauksen adventtijumalanpalveluksesta.

Kesän ensimmäiset suomuuraimet loistavat kilvan auringon kilon kanssa.

Jumalan vaunut saapuivat lauantaiaamuna 9. päivänä heinäkuuta kello 3.45.

Uusi taivas, uusi maa MARIKA

Epilogi 

24. lokakuuta 2017

Julkkisveteraani Hannes Hynönen kertoo elämäkerrassaan Liisa Seppäselle (Sana-lehti 42, 19.10. 2017), kuinka hän 14-vuotiaana joutui toimimaan 20-vuotiaan isoveljensä saattohoitajana. Pääsiäisaamuna veli lausui viimeisinä sanoinaan: "Taivas on auki." Saman aikaisesti Hanneksen isä oli kotipihalla nähnyt ilmestyksessä, miten hänen poikansa laitettiin vaunuihin, jotka nousivat ylös taivaalle.

Olin automatkalla pitkäperjantaina 2016, kun sydämelleni laskeutui tuttu hengellinen laulu nuoruusvuosilta. Laulu on syntynyt Waelsin herätyksen aikana viime vuosisadan alkupuolella. Kun lauloin viimeistä säkeistöä: "Nyt kuuluu uutta ja suloisuutta. Jumalan vaunut jo laitetaan mua taivaaseen noutamaan," murruin kyyneliin. Tapio-pojan kohtalo täytti ajatukseni. Kuukautta aikaisemmin hän oli saanut tietää, että vaikea syöpä oli uusiutunut.

Päätin kertoa kokemukseni hänelle. Kun jaoimme asian puhelimessa, Tapio yllättäen vastasi ilahtuneena: "Iskä, sinunkin vaunusi ovat valmiina." Hän oli kaikesta huolimatta vahvasti kiinni elämässä ja kertoi parhaillaan tutkivansa Raamatusta apostolien tekojen kirjaa. Hän muistutti minua, millaisella palavuudella alkuseurakunta odotti ylösnousseen Jeesuksen takaisin tuloa.

Salattu Jumala