CREATOR´S CONSOLATION
A Morning
"Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti, kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna." (Job. 38:14)
Heinäkuun 9. päivän aamuna 2016 kello 3:45 rakas Veikko-Tapio-poikamme menehtyi syöpään saman aikaisesti, kun aurinko nousi Seinäjoen horisontissa. Puolentoista vuoden jäähyväisten jälkeen tuo luonnonilmiö, ylösnousemususkon vertauskuva, oli minulle osa Jumalan monimuotoista lohdutusta, jota olin saanut kokea keskinäisen yhteytemme, ystävien rakkauden, Sanan ja sakramenttien sekä ammattilaisten kautta. Pastori Erkki Jokinen sanoittaa sen osuvasti kirjassaan Varjojen laulu: "Elämän suurinta pimeyttä vasten Jumala näytti kärsivälle palvelijalleen luomisen kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden. Murtunut mies sai vastaukseksi luomisen ihmeet, kun hän halusi käsittää elämänsä selittämättömän kivun."
Puoliso oli rakkaansa vierellä viimeiseen vaippaan asti. Äiti riensi hotellista paikalle ja sisko ajoi toisesta kaupungista vuoteen ääreen. Vainaja tuotiin kotiseudun ruumishuoneelle, jossa sain vielä silittää poikani harjatukkaa. Niin kaunis on maa -laulu avasi siunaus tilaisuuden. Laskin entisen puolisoni tavoin oman kukkalaitteen, rahkasammalseppeleen, jossa oli valkoinen ruusu ja kuusen käpyjä: "Lepää, Veikko-Tapio, rauhassa taivaan Isä on kutsunut sinut kotiin." Aviopuoliso, lapset, siskot, enot, sedät ja täti perheineen sekä ystävät jättivät kukkatervehdyksensä.
Sain kantaa poikani arkkua sydämen puolella mummujen ja pappojen hautojen ohi kalmistoon kaivetulle kuopalle. Ne olivat elämäni raskaimmat askeleet. Surun murtamat tytöt heittivät omat ruusunsa isän hautaan. Lämmin henkinen muistotilaisuus seurakuntakodilla oli Tapion näköinen lukuisine lauluesityksineen ja puheenvuoroineen. Lohduttavaa oli saada nähdä kaikki lapsenlapset ja halata kaikkia tyttäriäni. Muistoksi haudalta jäi perhekuva, jossa minäkin sain olla mukana.
Silloin!
"Tiedätkö, sinä milloin vuorikauris vasoo? Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy? (Job. 39:1-2)
 |
| Psalmi 42 ja 43 |
Poikkesin elokuun neljännen päivän iltana 2016 poikani haudalla. Ohi ajanut kaivinkone oli jättänyt jälkensä hiekkaan, jota tasoittelin kädelläni. Kun nousin siitä sanoakseni näkemiin, näin nuoren laukonpeuran pikaisevan takana olevan nurmikentän poikki. "Ihminen ei tiedä aikoja, ei edes peuran hetkeä vasoa, kuinka sitten hetkeään löytää pimeästä valoon. Hän, joka saattaa kauriin maailmaan, taluttaa särkyneen pimeän laakson läpi." (Jokinen, Varjojen laulu)
Palasin haudalta Herraa ylistäen. "Me miehet ylistämme Herraa", oli tunnuslauseemme poikani ollessa vielä pieni matkamies.
 |
Veikko-Tapio ja laukonpeuratrofee Vesilahden Hinsala 7.4.1984
|
Evening
 |
Syyskuun 2. päivän iltana 2016 tapani mukaan Veikon haudalla. Hiekalla peuran sorkan jäljet.  Ajelin 1.2.2019 keskiyöllä kotiin Seitsemisestä peurojakin metsästävän lankomiehen 50-vuotisjuhlista. Kuuntelin ajomatkalla lähetystyöntekijä Lasse Heimosen levyä. Mieleeni muistui hetki Lempäälän Betelissä, kun Lasse siunasi viisivuotiaan Veikko-poikani seuraamaan Jeesusta. Kolmevuosikymmentä myöhemmin hän eli todeksi levyllä soivan laulun "Menen Jeesuksen luokse". Saapuessani kotikylälle olin törmätä metsäkauriiseen, joka kääntyi tieltä takaisin pellolle.  Deer´s cry |
Hän on jo tallella siellä, tallella siellä
 |
| apu-lehti 16.4.2020, s. 44-47 |
voi täällä palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkon' katto on korkeella,
ja yks' on ystävä seurana,
Hän kyllä muistavi poikaa,
paimenpoikaa. - Immi Helle´n
 |
| Veikko-Tapio Hossa 14.10.2012 (Kuva Mia) |
 |
| Veikko-Tapio oli nimensä mukaisesti luonnon ystävä, kuten kuuluisa Franciscus Assisilainen, jonka rukous riippui Veikon lastenkamarin seinällä Nokian Maununkadulla. |
Epilogi
 |
 |
| SANANSAATTAJA 38, 21.9.2017 Verkko-lehti |
Kommentit