A UPSIDE DOWN SHEEP

 Yksin

 

"I have gone astray like a lost sheep; seek your servant; for I do not forget your commandments. " (Ps. 119:176)

 

  The Trouble

Kenttäpostia etulinjoilta Muolaasta 27.1940: "Nyt sitä on sitten vihdoinkin päästy tänne aivan eteen, minne sitä on oltu pyrkimässä jo pari kuukautta. Eipä täälläkään mitään sen kummallisempaa ole ollut ainakaan vielä toistaiseksi. Olemme täällä kohtalaisen rauhallisella kohdalla, ettei ryssä ainakaan vallan äkkiä pääse yllättämään. Eivätkä nuo riivatut ole vielä pahasti pommittaneet tykeilläänkään. Tosin ovat ilmat tämän viikon olleet meille kovin suotuisat, on ollut sellaista pilvipoutaa ja sumun tapaista, joten näkyväisyys on ollut huono eikä ryssän ´linnutkaan´ ole päässeet lentelemään.

Juoksuhauta (SA-kuva)

Tehtävämme on täällä yhtämittaista vartiopalvelusta niin, että vuorokauden ajat menevät vallan sekaisin. Kummalta tuntuu, kun tuolla vartiossa seisoo, ajatella, että ryssä on vain muutaman sadan metrin päässä. Selvästi kuulee, kun se siellä rymenteeraa. Milloin sieltä kuuluu huutoa, milloin auton surinaa, milloin mitäkin. Väliin Molotov yrittää valistaa meitä luvaten leipää ja vapautta kapitalismin orjuudesta, väliin meille tarjotaan ´kansainvälistä´ musiikkia, joten hengen ravintoakin on." 

Näin alikersantti Esko raapustaa lyijykynällä ruutupaperille kuulumisia vanhemmilleen ja 16-vuotiaalle Eila-siskolleen talvisodan tammikuun viimeisinä päivinä.
Seuraava kirje saapuu Heinjoen kenttäsairaalasta helmikuun alkupuolella. Eno on vilustunut ja sairastunut keuhkokuumeeseen, josta hän toipuu vasta välirauhan ajan syksyllä. Jäinen helvetti

Tuntematon sotilas 2017

"Minuun tais´ sattua." Taavi-setäni haavoittuu 20-vuotiaana kuolettavasti jatkosodan alussa ja menehtyy 15.8.1941 Kirvun kenttäsairaalassa. Olli-veli, talvisodan veteraani ja lääkintäaliupseeri, on pataljoonansa mukana samoilla seuduilla, mutta ei löydä veljeään. Pilven veikko

Veljekset yhtä vailla

Seuraavana veljeksistä rintamalle joutuvat Jorma ja Antti. Isäni, joka on syntynyt vuonna 1927, odottaa vuoroaan kotijoukoissa. Raskas rauha katkaisee verenvuodatukset. Alkaa sopeutuminen jälleenrakennustöihin. Isäni suorittaa varusmisepalveluksen Kouvolassa vuonna 1947 ja valmistuu kurssinsa priimuksena aliupseerikoulusta.

Nuori metsätyönjohtaja ja sairaanhoitajatar tapaavat ystäväpariskunnan kautta Lehtolan lavalla Pitkäjärvellä. Parketin partaveitsi kesyttää "villikissan" ja niin Pekka ja Eila rakastuvat tulisesti. Tempo on niin nopea, ettei vihillekään keritä, kun jo odotetaan esikoista. Siinä on opettaja-appivanhemmilla perässä pysymistä, kun häät järjestetään elokuussa 1949 kahden viikon varotusajalla. Perhe-elämää aloitetaan opiskelujen merkeissä Kurun Normaalimetsäkoulussa asuntona vaatimaton kamarihuone. Parissa vuodessa tanssin pyörteet unohtuvat ja onnen huuma haihtuu, kun arki tulee lujaa vastaan. Köyhä perhe odottaa toista lasta.

Pieni poika repäistään rajusti tähän todellisuuteen. Pimeässä eteisessä äiti parahtaa: "Minäkin lähden." Isän raivostunut katse palaa verkkokalvolle ja unohtuu alitajuntaan. "On se perkele, kun ei saa vihityltä naiselta", hän poistuu huutaen kotoa, ja isoveli itkien hänen jäljessään. Tuossa hetkessä vanhempani kuolivat. Pikkuveli vierelläni tarrautuu minuun, vauva taaempana makaa ääneti kopassaan. Aika tuntuu pysähtyvän. Ahdistus, avuttomuus, häpeä, hätä, tuska, syyllisyys ja vastuu vyöryvät ylitseni. Vaikeneminen tilanteen lauettua mitätöi meidät lapsukaiset.  Pelko ja viha jäävät kavereikseni. Jumalakin on hiljaa. Tätä kuvaa hyvin Tapio-poikani sävellys, jonka hän teki syövän uusiutuessa helmikuussa 2016. Itkevä huilu

"Mitä lapsi haluaa kaikkein eniten - hän ei todellakaan halua isän ja äidin rakastavan häntä erikseen. Valitettavasti usein käy, etteivät mies ja vaimo rakastakaan enää toisiaan, jolloin kumpikin kanavoi oman rakkautensa lapseen yrittäen sitoa lasta itseensä. Tämä ei tee lasta iloiseksi, vaan pikemminkin saa hänet onnettomaksi ja epävarmaksi. Lapsi haluaa, että vanhemmat rakastavat toisiaan ja sisällyttävät hänet rakkautensa piiriin. Lapsi on syntynyt tästä rakkaudesta ja tuntee itsensä revityksi, jos isän ja äidin välillä rakkaus puuttuu."

Mökötöö

Sodan varjot, hellyyden puute ja hylkääminen  musertavat herkän lapsen. Yhteys on särkynyt ja luottamus vanhempiin vaurioitunut. Alkaa selviytymistaistelu. Haluan kasvaa pian aikuiseksi ja matkustaa kauas pois - Ambomaalle asti. Noihin aikoihin teen ensimmäisen tulevaisuuden suunnitelmani: "Minusta tulee lähetyssaarnaaja." Vanha virsi Taalainmaalta

Muistan automatkan isän ja veljien kanssa mummulasta kotiin. Vajoan etupenkiltä polvilleni ja laulan hartaana Tiedän paikan armahan

Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta. Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki. Minä kurja ihminen! Kuka pelasta minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden!
- Paavali

Kolme vuosikymmentä myöhemmin olen lähdössä perheineni Lähi-Itään rauhanturvatehtäviin, kun unelmani särkyvät pirstaleiksi ja löydän itseni toistamasta isäni mallia. "Perkele, minä tapan itseni!" huudan ja paiskaan raivoissani kotioven kiinni. Juoksen räntäsateeseessa peninkulman verran, kunnes tuska rinnassa alkaa helpottamaan. Yksin kuljen autiolla tiellä
Kymmenvuotias esikoisemme säikähtää niin pahasti, että hän pakkaa matkalaukun sänkynsä alle valmiiksi. Viisivuotias poikamme  lausahtaa luottavaisena: "Isi leikkii karhua." Kolmivuotias tyttömme oppii erottamaan hullunkiillon isän silmistä. Kuopuksemme syntyy tähän pelon ilmapiiriin. Pelko kahlitsee puolison, joka alkaa harkita eroa. Myrskyn jälkeen

Kirja kertoo isoisäni sedästä, kirjoittaja on äitini pikkuserkku.

Minä kuulen ääniä kummia,
joit’ eivät toiset kuule.
Ja vaikka ma syntiä paljon tein,
mua paatuneeks älä luule.
Ei aina ole huono, ken täällä lankeaa,
voi olla jalka heikko ja kivinen olla maa.
Herra, varjele järkeni valo!
- Eino Leino