THE CRAZY YEAR

helmikuuta 26, 2016

Kodin Kuvalehti 1968.

Prahan kevät

Piippalaan

Maaliskuun 2. päivä, lauantai 1968

Koko aamupäivän käytimme matkan valmisteluun, Mike ja minä kävimme ostoksilla. Pari kassillista ruokatavaroita ja maitokannu. Tervasimme ja voitelimme sukset ja pakkasimme kassit. Ennen lähtöä heitimme tikkaa. Mike voitti 17 pisteellä. Pappa kyyditsi meidät Tampereelle, josta jatkoimme matkaa enon kanssa. Aikamme kuluksi arvailimme, kuinka monta autoa tulee vastaan peninkulman matkalla. Pamautin kaksi kertaa täysosuman (12 ja 4), eno voitti kerran. Mike voitti ajan arvioinnissa erehtyen vain 22 sekuntia.

Eno jätti meidät Saaresmajalle, josta Jannen johdolla aloimme sauvoa kohti Piippalan kämppää (noin 4 km). Runsaan tunnin taivalsimme ensin yli Saaresjärven ja -lammen sitten metsässä. Ylitettyämme Valkealammen kiipesimme harjun ylitse (Isomäki) ja laskettelimme pihaan. Kokki oli valmistanut sillä välin herkullisen lihapullapihvikastikkeen. Tunnin verran hikoiltiin saunassa ja käytiin välillä hangessa. Kahveeteltiin ja pelattiin shakkia. Janne voitti minut pitkän pelin jälkeen. Eno ja Janne pelaavat parhaillaan (eno voitti puolenyön maissa).

Maaliskuun 3. päivä, sunnuntai 1968

Jumalanpalveluksen ajan pelasin Jannen kanssa shakkia. Peli jäi kesken, kun eno ajoi meidät pihalle. Pappa ajaa hurautti Liisa-tädin kanssa pihaan puolenpäivän maissa. Saimme tuliaisiksi saunalenkkiä. Hiihdimme Liisan kanssa Valkealammelle, josta papan kanssa jatkoimme jäljittämään enon aamullista latua. Näimme tervaskannon nokassa haaskan. Revitystä linnusta ei ollut jäljellä kuin tukku höyheniä ja veriläiskä hangella. Janne ja Mikko olivat sillä välin saanet uudella kuvalla neljä ahventa. Janne lähti papan matkassa Nokialle. Ennen ruokailua hiihdin Mikon kanssa Rakokivenmäkeen (Hirvivuori). Emme uskaltaneet laskea alas aivan mäen harjalta. Siitä huolimatta olin törmätä petäjään ja kaaduin kinokseen. Mikko teki tuttavuutta koivun vesojen kanssa. Saunan lämmitessä pelasimme shakkia. Maaliskuinen ilta verhosi metsän pimeään vaippaansa, kun ähisimme lauteilla ja Kolmiolenkki tirisi kiukaalla.

Maaliskuu 4. päivä, maanantai 1968

Heräsimme tasan kello 7 radion aikamerkkiin. Söimme ensitöiksemme enon lämmittämän kaurapuuron, sitten lähdettiin ajamaan kohti Isojärveä. Kaksi metsänhoitajaa edessä ja me pojat takapenkillä auton jyristäessä tukkitietä. Automatka päättyi Kettuvuoren kupeelle, josta sivakoimme yli Isojärven Hiidenvuorelle. Siellä teimme tervasvalkean ja paistoimme makkaraa. Eno lähti työtoverinsa kanssa tutkimaan Ouninniemen palstaa. Me lähdimme hiihtämään kohti Piippalaa (reilu 10 km). Puolitoista tuntia viivyimme Kuhmoisten erämaassa, kunnes vihdoin pysähdyimme kämpän rappusille. Ehdimme tiskata ja lämmittää perunakeiton ennen kuin Triumph Herald kurvasi pihaan.

Kettuvuoren kupeella 25.6.2016

Tupapalvelija

Neljän jälkeen nokka kohti Tamperetta juuri kun lunta alkoi pyryttää. Koko matkan Orivedeltä Tampereen rajalle tie oli peilikirkas ja pito sen mukainen. Tampereelta jatkoimme papan kyydissä kotiin. Sara oli jo tervehtymässä, mutta Janne makasi kuumeessa ja mahakivuissa. Ikella ja Jukella oli nuha.
Kuvat Janne)

"Mitä miettii vanha jätkä?"
Keski-Hämeen aluemetsänhoitaja Esko Piippalan kämpällä 1967 (Kuva Parviainen)

Kuhmoisissa Kylämän Kärpäsmäen maastossa seuraamme viisikymppistä miestä, joka meidän poikasten mielestä on jo vanha mies suksille. Piippalan kämpän saunan lauteilla sen paremmin kuin shakkilaudan ääressä hän ei koskaan tule maininneeksi ”olin siellä minäkin”.

Vuosia myöhemmin hän kirjoittaa Lahteen 25-vuotiaalle upseerioppilaalle: ”Metsäinen luonto on minulle ollut aina rakas. Se on puhunut paljon, ollut minulle niin joulu- kuin juhannuskirkkona monet kerrat. Ja ne monet jätkät ovat avartaneet paljon näkemystäni elämän niin varjo- kuin valopuolista. Tätä olen koko sinun veljesparvellesi kuin sinulle itsellesi yrittänyt antaa niillä monen monilla retkillä paljoakaan puhumatta.” - Nytkään eno ei kerro siitä suurimmasta savotasta, johon hän saman ikäisenä nuorukaisena lähti Hennalasta.