GOSPEL OF THE EUCHARIST
"Now before the feast of the passover, when Jesus knew that his hour was come that he should depart out of this world to the Father, having loved his own which were in the world, he loved them to the end." (Joh. 13:1)
Jeesus erotti kiirastorstaina juutalaisesta sederateriasta ehtoollisen, joka oli oleva uusi liitto hänen ruumiissaan ja veressään. Kyseessä oli itämainen ateriayhteys, joka vahvistettiin ystävien kesken suolalla, jota sanottiinkin suolaliittoksi. Se ei rikkoutunut ennen kuin oli syöty säkillinen suolaa. Käytännössä solmittu liitto oli kestävä, peruuttamaton ja ikuinen. Kuten Aabrahaminkin kohdalla liiton tekijä on yksin Jumala. Ihminen uskossa omistaa lahjan. Tämän lujan liiton näkyviä merkkejä ovat kaste ja ehtoollinen.
Sederaterialla isännän oikealla ja vasemmalla puolella istuivat juhlajoukon kunniavieraat. Yläsalissa nämä olivat Johannes, joka lepäsi Jeesuksen rintaa vasten ja Juudas, jolle hän taittoi ensimmäisen leipäpalan. (Joh. 13)
Juudaksen henkilö on kautta aikojen kiinnostanut UT:n tutkijoita.
Suurin osa tuomitsee hänet ja tähän Raamatusta löytyykin riittävästi perusteluja, mutta monin tavoin on koetettu tehdä hänen ratkaisunsa Jeesusta vastaan
myös ymmärrettäväksi. Monet ovat halunneet nähdä hänessä jopa sankarin ja
rohkean miehen, joka oli valinnut oman tiensä ja kulki sitä
määrätietoisesti, vaikka sitten päättyikin itsemurhaan.
Eräs tällainen kuvaus opetuslapsijoukosta ja nimenomaan Juudasta on otsikoitu hyvin nykyaikaisella tavalla: Yrityskuva
Vastaanottajaksi on merkitty Jeesus Joosefinpoika, Puusepänverstas, Nasaret ja lähettäjäksi Jordankonsultit Jerusalemista (Valitut Palat, 7/1990, s 34): "Mielestämme valitsemiltanne kahdeltatoista toimihenkilöltä puutuu oikeanlainen tausta, koulutus ja luontainen taipumus sen lajin yritykseen, jota nyt olette aloittamassa. Heillä ei ole minkäänlaista käsitystä ryhmätyöstä. Simon Pietari on tasapainoton, saa raivokohtauksia. Andreas on johtotehtäviin täysin kykenemätön. Veljekset Jaakob ja Johannes pitävät henkilökohtaisia ihmissuhteita tärkeämpinä kuin suhdettaan yhtiöön. Tuomaan epäilevä suhtautuminen saattaa vaikuttaa haitallisesti yhtiön ilmapiiriin. Lisäksi katsomme velvollisuudeksi kertoa, että Suur-Jerusalemin kuluttaja-asiamies on pannut Matteuksen mustalle listalle. Jaakob Alfeuksenpoika ia Taddeus ovat radikaaleja ja kumpikin osoittautui tutkimuksessa vahvasti maanis-depressiiviseksi. Yksi ehdokkaistanne kuitenkin osoitti huomattavia kykyjä. Hän on taitava, pätevä henkilö, jolla on tarkka liikevaisto, erinomaisia kontakteja korkeimpien hallintovirkamiesten piirissä. Hän on sekä innokas että kunnianhimoinen. Niinpä suositamme Juudas Iskariotia tilintarkastajaksenne ja yli päänsä oikeaksi kädeksenne. Toivotamme menestystä tässä uudessa yrityksessänne."
Juudas on leimattu kadotuksen lapseksi, mutta myös hänelle ja erityisesti hänelle Jeesus osoitti rakkauttaan loppuun asti. Kadotuksen lapsi voidaan yhtähyvin kääntää perikadon tai turmion pojaksi, joita me kaikki olemme Adamin lapsina. Kavallus-sana voidaan kääntää myös sanalla luovuttaa. Ehkä Juudas uskoi Jeesukseen enemmän kuin muut opetuslapset ja halusi näin pakottaa Jeesuksen ilmaisemaan messiaanisuutensa hallitusmiehille, mikä tapahtuikin, mutta risti yllätti hänetkin. Hän oli evankeliumien mukaan varainhoitajana varas, mutta sitä oudommalta tuntuu, että hän pyysi mestaristaan vain orjan hinnan.
Martta Kaukomaa runoilee:
Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje eikä karkota yhtään pois.
Maan alimpiin paikkoihin astui hän kantaen ristiään. Ja viittansa verestä kastui, repi haavoille piikit pään.
Ja alemmas vieläkin johti tuo tuskien raskas tie. Hän syntistä naista käy kohti, yhä ryöväri yössä lie.
Hän kieltäjän kurjankin kohtaa, ei väistä vaan luokseen käy. Vain rakkaus silmistä hohtaa, eikä kostoa, vihaa näy.
Ja vieläkin alemmas tulla hän tahtoo, jos siellä on joku tunnolla haavoitetulla, joku kurja ja mahdoton.
Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje eikä karkota yhtään pois.
Juudaskin kuuluu tähän joukkoon. On hyvä muistaa, että muinoin Egyptissä jonkun köyhän perheen isän oli teurastettava ainoa karitsa pääsiäisateriaksi, jotta esikoinen pelastui. Juudas katui tekoaan ja tunnusti sen hallitusmiehille ilmaisten uskonsa: "Minä kavalsin viattoman veren." Jeesus kyllä tiesi, mikä sisäinen myllerrys hallitsi Juudasta ja olisi halunnut jakaa hänellekin sederaterian neljännen maljan, josta tuli uusi liitto Jeesuksen veressä syntien anteeksiantamiseksi. Jospa Juudas ei kestänyt tätä täydellistä rakkautta. Sanotaan, että häneen meni saatana. Kuitenkin Jeesus joutui aiemmin sanomaan Pietarillekin, joka ei tuntenut ristintietä, että väisty edestäni saatana. Hirttäytymällä Juudas liittyi Jobin, Mooseksen, Elian ja Joonan joukkoon, jotka olivat sen verran "hurskaampia", että vaikeassa tilanteessa pyysivät Jumalaa riistämään heidän henkensä.
Jeesus oli halajamalla halunnut viettää ehtoollisen opetuslastensa kanssa, jotka kohta sen jälkeen kiistelivät siitä, kuka heistä on suurin. Pietari kolmasti kielsi hänet, ja muut pakenivat paikalta jo Getsemanessa. Kukaan opetuslapsista ei osallistunut Mestarinsa hautajaisiin. Hänet haudattiin kiireesti voitelematta ruumista, jota ei Johannesta lukuun ottamatta kukaan tulevista apostoleista nähnyt. Vain naiset uskalsivat tulla hänen haudalleen.
Joka tapauksessa Jeesus osoitti kaikille opetuslapsilleen täydellistä rakkautta loppuun asti. Hän ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen ja sanoi: "Älkää pelätkö." Hän kohtasi epäilevän Tuomaan, huomioi Pietarin ja haastoi hänet myöhemmin sielunhoidolliseen keskusteluun.
Jeesus jätti meille opetuslasten lailla vajavaisille ja rikkinäisille pyhille testamentin:
"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne." (Joh. 15:11-17)
Syöpään menehtyneen Veikko-poikani viimeisiä ajatuksia 22.5.2016:
"Kristus ei merkitse pelkästään elämää vapaudessa vaan myös vapautta elää. On surullista että kristityt rajoittavat vapautta synnin pelossa. Sillon keskitytään vääriin asioihin. Kristittyä ei tunneta siitä, että hänen kasvujuuressaan ei ole mätää, vaan siitä, että hän tuottaa hyvää hedelmää. Pyhyys ei ole synnin välttelyä. Synti välttelee pyhyyttä. Kristus on nimenomaan meidän mahdollisuus mokata ja opetella elämään vapaudessa ja pyhyydessä." Tahdon suojaan
Martti Luther kirjoittaa vuonna 1532 Jonas von Stochausenille lohduttavia sanoja elämän taisteluissa.
Meidän Herrallemme Kristuksellekin oli elämä raskasta ja katkeraa, mutta hän ei sittenkään tahtonut kuolla vastoin Isän tahtoa. Hän pakeni kuolemaa ja piti kiinni elämästä, niin kauan kuin voi, ja sanoi: "Minun aikani ei ole vielä tullut."
Ja Elia, Joona ja monet muut profeetat huusivat ja kutsuivat kuolemaa suuresta ymmärtämättömyydestä ja elämään kyllääntymisestä, jopa kirosivat syntymisensä päivän, mutta heidän täytyi kuitenkin elää ja kärsiä kyllääntymistään, kunnes heidän aikansa tuli.
Sen tähden täytyy Teidän rohkaista mielenne ja uhmata itseänne ja puhutella itseänne vihaisesti näin: "Ei, kunnon veikko, vaikka eläisitkin kuinka vastahakoisesti tahansa, niin elät kuitenkin ja sinun täytyy elää, sillä niin tahtoo Jumala ja niin tahdon minä. Pois, te perkeleelliset ajatukset, helvetin syvyyteen, täällä teillä ei ole mitään tekemistä!" Ja sitten purette hampaanne yhteen ja pidätte Jumalan nimessä otsanne niin kovana, että se on rautaa ja terästä kovempi.
Mutta parhaiten auttaisi, ellei Teidän ollenkaan tarvitsisi taistella näitä ajatuksia vastaan, vaan voisitte halveksia niitä ja olla niin kuin ette niitä pelkäisi, vaan aina ajattelisitte muuta ja sanoisitte perkeleelle: "Jätä minut rauhaan, minulla ei nyt ole lainkaan aikaa pohtia sinun ajatuksiasi. Minun täytyy lähteä ulos ratsastamaan, ajelemaan, syömään, juomaan, minulla on nyt sitä ja sitä tehtävää."
Lutherin sanotaan kärsineen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hypomaanisuus selittäisi hän valtavan tuotteliaisuutensa. Masennusjaksoista löytyy viitteitä hän muistiinpanoissaan. Kerran Martti istui ruokapöydässä allapäin ja hiljaisena, jolloin hänen viisas Katharina-puolisonsa huudahti: "Jumala on kuollut!"
Rakkaus
Jeesus erotti kiirastorstaina juutalaisesta sederateriasta ehtoollisen, joka oli oleva uusi liitto hänen ruumiissaan ja veressään. Kyseessä oli itämainen ateriayhteys, joka vahvistettiin ystävien kesken suolalla, jota sanottiinkin suolaliittoksi. Se ei rikkoutunut ennen kuin oli syöty säkillinen suolaa. Käytännössä solmittu liitto oli kestävä, peruuttamaton ja ikuinen. Kuten Aabrahaminkin kohdalla liiton tekijä on yksin Jumala. Ihminen uskossa omistaa lahjan. Tämän lujan liiton näkyviä merkkejä ovat kaste ja ehtoollinen.
 |
| Leonardo da Vinci |
 |
| Pertti Jarla |
Eräs tällainen kuvaus opetuslapsijoukosta ja nimenomaan Juudasta on otsikoitu hyvin nykyaikaisella tavalla: Yrityskuva
Vastaanottajaksi on merkitty Jeesus Joosefinpoika, Puusepänverstas, Nasaret ja lähettäjäksi Jordankonsultit Jerusalemista (Valitut Palat, 7/1990, s 34): "Mielestämme valitsemiltanne kahdeltatoista toimihenkilöltä puutuu oikeanlainen tausta, koulutus ja luontainen taipumus sen lajin yritykseen, jota nyt olette aloittamassa. Heillä ei ole minkäänlaista käsitystä ryhmätyöstä. Simon Pietari on tasapainoton, saa raivokohtauksia. Andreas on johtotehtäviin täysin kykenemätön. Veljekset Jaakob ja Johannes pitävät henkilökohtaisia ihmissuhteita tärkeämpinä kuin suhdettaan yhtiöön. Tuomaan epäilevä suhtautuminen saattaa vaikuttaa haitallisesti yhtiön ilmapiiriin. Lisäksi katsomme velvollisuudeksi kertoa, että Suur-Jerusalemin kuluttaja-asiamies on pannut Matteuksen mustalle listalle. Jaakob Alfeuksenpoika ia Taddeus ovat radikaaleja ja kumpikin osoittautui tutkimuksessa vahvasti maanis-depressiiviseksi. Yksi ehdokkaistanne kuitenkin osoitti huomattavia kykyjä. Hän on taitava, pätevä henkilö, jolla on tarkka liikevaisto, erinomaisia kontakteja korkeimpien hallintovirkamiesten piirissä. Hän on sekä innokas että kunnianhimoinen. Niinpä suositamme Juudas Iskariotia tilintarkastajaksenne ja yli päänsä oikeaksi kädeksenne. Toivotamme menestystä tässä uudessa yrityksessänne."
Juudas on leimattu kadotuksen lapseksi, mutta myös hänelle ja erityisesti hänelle Jeesus osoitti rakkauttaan loppuun asti. Kadotuksen lapsi voidaan yhtähyvin kääntää perikadon tai turmion pojaksi, joita me kaikki olemme Adamin lapsina. Kavallus-sana voidaan kääntää myös sanalla luovuttaa. Ehkä Juudas uskoi Jeesukseen enemmän kuin muut opetuslapset ja halusi näin pakottaa Jeesuksen ilmaisemaan messiaanisuutensa hallitusmiehille, mikä tapahtuikin, mutta risti yllätti hänetkin. Hän oli evankeliumien mukaan varainhoitajana varas, mutta sitä oudommalta tuntuu, että hän pyysi mestaristaan vain orjan hinnan.
Martta Kaukomaa runoilee:
Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje eikä karkota yhtään pois.
Maan alimpiin paikkoihin astui hän kantaen ristiään. Ja viittansa verestä kastui, repi haavoille piikit pään.
Ja alemmas vieläkin johti tuo tuskien raskas tie. Hän syntistä naista käy kohti, yhä ryöväri yössä lie.
Hän kieltäjän kurjankin kohtaa, ei väistä vaan luokseen käy. Vain rakkaus silmistä hohtaa, eikä kostoa, vihaa näy.
Ja vieläkin alemmas tulla hän tahtoo, jos siellä on joku tunnolla haavoitetulla, joku kurja ja mahdoton.
Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei ketään luotansa sulje eikä karkota yhtään pois.
Juudaskin kuuluu tähän joukkoon. On hyvä muistaa, että muinoin Egyptissä jonkun köyhän perheen isän oli teurastettava ainoa karitsa pääsiäisateriaksi, jotta esikoinen pelastui. Juudas katui tekoaan ja tunnusti sen hallitusmiehille ilmaisten uskonsa: "Minä kavalsin viattoman veren." Jeesus kyllä tiesi, mikä sisäinen myllerrys hallitsi Juudasta ja olisi halunnut jakaa hänellekin sederaterian neljännen maljan, josta tuli uusi liitto Jeesuksen veressä syntien anteeksiantamiseksi. Jospa Juudas ei kestänyt tätä täydellistä rakkautta. Sanotaan, että häneen meni saatana. Kuitenkin Jeesus joutui aiemmin sanomaan Pietarillekin, joka ei tuntenut ristintietä, että väisty edestäni saatana. Hirttäytymällä Juudas liittyi Jobin, Mooseksen, Elian ja Joonan joukkoon, jotka olivat sen verran "hurskaampia", että vaikeassa tilanteessa pyysivät Jumalaa riistämään heidän henkensä.
Jeesus oli halajamalla halunnut viettää ehtoollisen opetuslastensa kanssa, jotka kohta sen jälkeen kiistelivät siitä, kuka heistä on suurin. Pietari kolmasti kielsi hänet, ja muut pakenivat paikalta jo Getsemanessa. Kukaan opetuslapsista ei osallistunut Mestarinsa hautajaisiin. Hänet haudattiin kiireesti voitelematta ruumista, jota ei Johannesta lukuun ottamatta kukaan tulevista apostoleista nähnyt. Vain naiset uskalsivat tulla hänen haudalleen.
 |
| Anthonis van Dyck, Pieta´ |
Joka tapauksessa Jeesus osoitti kaikille opetuslapsilleen täydellistä rakkautta loppuun asti. Hän ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen ja sanoi: "Älkää pelätkö." Hän kohtasi epäilevän Tuomaan, huomioi Pietarin ja haastoi hänet myöhemmin sielunhoidolliseen keskusteluun.
Jeesus jätti meille opetuslasten lailla vajavaisille ja rikkinäisille pyhille testamentin:
"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne." (Joh. 15:11-17)
Syöpään menehtyneen Veikko-poikani viimeisiä ajatuksia 22.5.2016:
"Kristus ei merkitse pelkästään elämää vapaudessa vaan myös vapautta elää. On surullista että kristityt rajoittavat vapautta synnin pelossa. Sillon keskitytään vääriin asioihin. Kristittyä ei tunneta siitä, että hänen kasvujuuressaan ei ole mätää, vaan siitä, että hän tuottaa hyvää hedelmää. Pyhyys ei ole synnin välttelyä. Synti välttelee pyhyyttä. Kristus on nimenomaan meidän mahdollisuus mokata ja opetella elämään vapaudessa ja pyhyydessä." Tahdon suojaan
Supplement
Martti Luther kirjoittaa vuonna 1532 Jonas von Stochausenille lohduttavia sanoja elämän taisteluissa.
Meidän Herrallemme Kristuksellekin oli elämä raskasta ja katkeraa, mutta hän ei sittenkään tahtonut kuolla vastoin Isän tahtoa. Hän pakeni kuolemaa ja piti kiinni elämästä, niin kauan kuin voi, ja sanoi: "Minun aikani ei ole vielä tullut."
Ja Elia, Joona ja monet muut profeetat huusivat ja kutsuivat kuolemaa suuresta ymmärtämättömyydestä ja elämään kyllääntymisestä, jopa kirosivat syntymisensä päivän, mutta heidän täytyi kuitenkin elää ja kärsiä kyllääntymistään, kunnes heidän aikansa tuli.
Sen tähden täytyy Teidän rohkaista mielenne ja uhmata itseänne ja puhutella itseänne vihaisesti näin: "Ei, kunnon veikko, vaikka eläisitkin kuinka vastahakoisesti tahansa, niin elät kuitenkin ja sinun täytyy elää, sillä niin tahtoo Jumala ja niin tahdon minä. Pois, te perkeleelliset ajatukset, helvetin syvyyteen, täällä teillä ei ole mitään tekemistä!" Ja sitten purette hampaanne yhteen ja pidätte Jumalan nimessä otsanne niin kovana, että se on rautaa ja terästä kovempi.
Mutta parhaiten auttaisi, ellei Teidän ollenkaan tarvitsisi taistella näitä ajatuksia vastaan, vaan voisitte halveksia niitä ja olla niin kuin ette niitä pelkäisi, vaan aina ajattelisitte muuta ja sanoisitte perkeleelle: "Jätä minut rauhaan, minulla ei nyt ole lainkaan aikaa pohtia sinun ajatuksiasi. Minun täytyy lähteä ulos ratsastamaan, ajelemaan, syömään, juomaan, minulla on nyt sitä ja sitä tehtävää."
Lutherin sanotaan kärsineen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hypomaanisuus selittäisi hän valtavan tuotteliaisuutensa. Masennusjaksoista löytyy viitteitä hän muistiinpanoissaan. Kerran Martti istui ruokapöydässä allapäin ja hiljaisena, jolloin hänen viisas Katharina-puolisonsa huudahti: "Jumala on kuollut!"
Kommentit