#pipo kireellä

Pala Paratiisia Asuimme Oriveden Oripohjassa, kun alle kouluikäisenä tähyilin kotipihalta kaukana pohjoisessa siintävää metsänrantaa. Sydämeni täytti valtava halu päästä näkemään, mitä siellä on. Siitä lähtien näky kaukametsästä on kulkenut matkassani. Viime syksynä muutin Eipäjoelle ja tiedostin, että nythän minä olen maantieteellisesti siellä metsänrannan takana kauniin luonnon keskellä. Koin jotain samaa kuin muuan farmaseutti ( Jaakko Syrjä  1988, Kertomuksia radan varresta, s. 109): "Olenko tosiaan tässä, tällä paikalla...?" Hän jatkaa: "Olin joutumassa mielentilaan, jossa olin vastahakoinen uskomaan sattumaan. Kylä tuntui kohtauspaikalta oman itseni kanssa." Sunnuntain lehdessä (AL 25.9.2016) oli uutinen Luonnonsäätiön ostamasta suojelukohteesta. Tämä on seitsemäs kohde Pirkanmaalla ja ensimmäinen, joka sijaitsee Tampereen pohjoispuolella. 18 hehtaarin koskematon alue on nimeltään Kaukametsä Oripohjasta Kaukametsän Karhusuolle on linnunti

Haaksirikko "But we must run around on a certain island." (Act. 27:26) Mättäät sinistyvät mustikoista ja vadelmapensaat notkuvat marjoista. Suomen suvi näyttäytyy kauneimmillaan saunan verhoutuessa savuun metsäjärven rannalla. Sukellus puhtaaseen ja raikkaaseen veteen auringon lämmön ja valon piirittämänä on kuin palaisi takaisin turvalliseen äidin sydänkamariin. Mustuneet hirret savun tuoksuisina ja vesihöyry ympäröivät yksinäistä vaeltajaa. Lauteiden hämärässä tajuntaan tulvahtaa kuvia pellavapäästä. Kyynelkarpalot valuvat kilpaa hikipisaroiden kanssa kasvoille. Pikkupoika löytää kylätieltä litistyneen kuusen kävyn. "Käpy on masentunut," hän tuumaa äidilleen. Isä on 34-vuotias uupunut hammaslääkäri. Yksinäinen työ maaseudun terveyskeskuksessa ja erikoistumisopintojen kariutuminen ovat syöneet nuoren miehen eväät. Hän huutaa tuskaansa perheenkin kuullen. "Isi leikkii karhua," sanoo lapsi luottavaisena. Kuluneen puolentoista vuoden kujanjuok

Luusyövän poisto suoritetaan kiireellisenä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa tammikuun lopulla. Tapio laahusta perässämme sairaalan käytävillä kuin vanhus. Käsittämättömään väsymykseen on löytynyt syy. Toimenpidettä edeltävänä iltana kokoonnumme sairasvuoteen ympärille ja nautimme ehtoollisaterian sairaalapapin johdolla. Siskot yllättävät veljensä paketilla, josta löytyy monen kivan ja tarpeellisen lisäksi pitsat kantapaikasta, mökkiviikonloppu, ja Tallinnan risteily.  Omalääkäri käväisee huonessa ja selitttää totisena, että leikkauksessa joudutaan poistamaan osa takaraivon luusta ja tunkeutumaan aivojenpuolelle, mihin sisältyy tavanomaista suurempi kuolleisuusriski. Halaan vuorollani poikani ja kuiskaan: "Odota meitä paratiisissa." Hän vastaa: "Isä, kaikki on anteeksi annettu." Olemme hämillämme tilanteen vakavuudesta ja toisaalta poikamme rauhallisuudesta.  Luvattu maa Seitsemän tunnin leikkaus sujuu hyvin, mutta kaikkea syöpäkudosta ei sa

Elämää hoitojen jälkeen Nuoripari löytää syksyllä tilavamman asunnon, jossa Tapion lapsillakin on oma huone. Näin he voivat vierailuillaan yöpyä mukavammin ja nauttia isän läsnäolosta enemmän kuin koskaan. Toipilaan hiukset kasvavat tummempina uudelleen. Hoitotuloksen varmistamiseksi annetaan vielä viiden viikon aikana sädehoitoa. Joulun ja uudenvuoden pyhät vietetään lasten riemuksi yhdessä. Vaikka poikamme tilanne näyttää valoisammalta, meidän parisuhteemme kariutuu näissä tyrskyissä. Ajaudumme kyynelten meren rannalle.  Kolmesta tyttärestämme kaksi menee äidin puolelle, ja he katkaisevat yhteytensä minuun täysin. Menetän samalla yhteyden kolmeen lapsenlapseeni. Toivo katoaa kirjaimellisesti elämästäni. En myöskään saa osallistua kuopuksemme hääjuhlaan. Muutan syrjäkylälle nuolemaan haavojani. Omassa vapaudessa on puolensa, mutta yksinäisyys, kun ei voi jakaa arjen iloja ja suruja, rupee syömään miestä.  Pienestä maalaisseurakunnasta löydän hoitavan yhteyden ja re

Ohi kiitäviä onnen hetkiä "For you are dust, and to dust you shall return." (Gen. 3:19) Rankka sairaus hoitoineen ei ole nujertanut kuusi vuotta kestänyttä yhä syvenevää keskinäistä rakkautta, joka huipentuu vappuaattona iloiseen hääjuhlaan Viitalan koululla ystävien ja sukulaisten kanssa. Vatsataudista toipuva pappikin saapuu ajoissa paikalle.  Onnesta hehkuva morsiuspari marssii toimitukseen Tapion tytöttöjen saattamana. Bestman ja kaaso sekä muut ystävät ovat onnistuneet tehtävissään samoin kuin emännät keittiöllä. Vuoroin itketään ja nauretaan.  Oikea silmä peitettynä kuin merirosvolla sulhanen ylistää morsiamensa rakkautta ja uskollisuutta, joka on hoitanut hylkäämisen haavat niin, että uskaltaa sitoutua uudelleen.  Sinuun minä jään VESALA Oman puheenvuoroni jälkeen Tapio ottaa minut syliinsä kuin karhu. Hän kertoo julkisesti kuinka on löytänyt isänsä uudelleen ja kiittää kaikesta avusta ja tuesta sairauden aikana. Tämä on balsamia omiin haavoihini

A Morning "Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti, kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna." (Job. 38:14) Heinäkuun 9. päivän aamuna 2016 kello 3:45 rakas Veikko-Tapio-poikamme menehtyi syöpään saman aikaisesti, kun aurinko nousi Seinäjoen horisontissa. Puolentoista vuoden jäähyväisten jälkeen tuo luonnonilmiö, ylösnousemususkon vertauskuva, oli minulle osa Jumalan monimuotoista lohdutusta, jota olin saanut kokea keskinäisen yhteytemme, ystävien rakkauden, Sanan ja sakramenttien sekä ammattilaisten kautta. Pastori Erkki Jokinen sanoittaa sen osuvasti kirjassaan Varjojen laulu: "Elämän suurinta pimeyttä vasten Jumala näytti kärsivälle palvelijalleen luomisen kauneuden ja tarkoituksenmukaisuuden. Murtunut mies sai vastaukseksi luomisen ihmeet, kun hän halusi käsittää elämänsä selittämättömän kivun." Puoliso oli rakkaansa vierellä viimeiseen vaippaan asti. Äiti riensi hotellista paikalle ja sisko ajoi toisesta